Tänään

Ykkössanomissa oli pieni juttu mun aloittamasta adressista kevyen liikenteen väylän saamiseksi Nummentielle. On meidän perhe ollut aika usein lehdessä tänne muuton jälkeen.

Tänään sain siivottua, vaikka todella tahmeaa oli aloittaminen. Laitoin kliivian samalla uuteen purkkiin, kun vihdoin muistin ostaa uutta multaa. Eihän nyt ole mikään purkinvaihtoaika, mutta yksi päivä vauva otti kliivian lehdestä kiinni ollessaan sylissäni ja siitähän se putosi ja purkki hajosi.
Niinpä tietenkin. Ei se kukka kauheasti näyttänyt loukkaantuvan siitä, että oli viikon sitten muovipussissa, kun en aikaisemmin muistanut ostaa multaa.

Tänään on joulupukki Landenilla, pitäiskö lähteä lasten kanssa sitä katselemaan? Viikonloppuna aion auttaa lapsia kirjoittamaan joulupukille kirjeet. Joka vuosi olemme lähettäneet pukille kirjeet ja joka kevät ovat saaneet vastauksen. Se on lapsille tosi tärkeää.

Eilen kolme vuotias sanoi aamulla, että hän menee nyt mummille ja vaarille, siellä on hänen joulukalenterinsa, ja siellä avataan se. Oli kovasti pettynyt, kun sanoin, ettei tänään mennä mummille ja vaarille. En tiedä, mistä syystä yhtäkkiä hän heille oli menossa, emme olleet moneen päivään puhuneet heistä. Mennään sitten lähempänä joulua.



Jos tänä iltana saisi nostettua jalat ylös ja nautittua lasin punaviiniä kynttilävalossa. Olisiko vähän ihanaa!

Kuntalaisaloitteeseen vastauksia

Kyllä kannattaa puhua asioista näin vaalien alla. Ainakin saa hieman vastakaikua tärkeiksi kokemille asioille. Lähetin eilen kuntalaisaloitteen kaikille uusmaalaisille kansanedustajille, (paitsi Lasse Virenille, jolla ei ole ilmoitettu meiliä)Mari Kiviniemelle ja Anu Vehviläiselle. Tänään on muutama vastaus tullut, mutta paras on Risto Kuismalta (sd.)! Hän kertoi tekevänsä kirjallisen kysymyksen kouluteiden turvallisuudesta ja haluaa käyttää Nummi-Pusulaa esimerkkinä. Sopii meille! Hän lähetti minulle myös tiedoksi sen kirjallisen kysymyksen. Jos ei äijä olisi demari, äänestäisin varmasti!


“KIRJALLINEN KYSYMYS

Turvattomista kouluteistä

Eduskunnan puhemiehelle

Kouluteiden turvattomuus on monin paikoin iso ongelma. Pienet lapset joutuvat vaarallisiin tilanteisiin koulumatkallaan erityisesti teitä ylittäessään. Valitettavasti vaaratilanteiden syynä on usein autoilijoiden varomattomuus, joka johtaa esimerkiksi liikennevalojen noudattamatta jättämisiin tai liian suuriin ajonopeuksiin. Joskus vaaratilanteiden syynä on myös huono ajotie, jolla yhdistyy monta vaaratekijää.

Lain mukaan kunnat ovat velvollisia järjestämään koulukuljetukset peruskoulun oppilaille, joiden koulumatka on pidempi kuin viisi kilometriä. Koulukuljetus voidaan myöntää harkinnanvaraisesti lyhyemmillekin matkoille, mikäli koulumatka on oppilaalle vaarallinen, vaikea tai raskas.

Esimerkkitapauksessa Nummi-Pusulassa kunta on järjestänyt 1-3. luokkalaisille koulukyydin Oinolaan, mutta 10-vuotiaasta lähtien lasten täytyy kulkea mutkaista ja mäkistä ajotietä kouluun. Usein lapset kulkevat kapean tien laidassa useampi vierekkäin. Nummentiellä Nummen kirkonkylältä Oinolaan on 40 km/h rajoitus, jota ei aina noudateta ja mutkaisella tieosuudella on ollut useita vaaratilanteita. Nykymuodossaan tie on hengenvaarallinen lapsille. Alueella on olemassa valmis kaava kevyen liikenteen väylää varten, mutta siihen ei ole löytynyt tarvittavaa rahoitusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä parantaakseen kouluteiden turvallisuutta? Aikooko hallitus osoittaa tarvittavat määrärahat Nummentien kevyen liikenteen väylään, jotta Nummi-Pusulan lasten koulutie olisi turvallisempi?

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2010

Risto Kuisma /sd ”

Mahtavaa! Nyt kun jotain vielä tapahtuisi!

Kuntalaisaloite tehty

Viikonloppu meni nopeasti. Oli ihanaa olla lasten kanssa. Lauantaina kuskasin yhden tytön Koisjärvelle synttäreille, kävin pienempien kanssa Saupartissa ja sitten vein kolmevuotiaan kaverisynttäreille ja hain toisen Koisjärveltä. Teimme pikkujoulupussukat lapsille sunnuntaita varten, koska oli tuloossa mieluisia vieraita.
Sunnuntaina tuli kylään vauvan kummitäti lapsineen ja oli kyllä sellainen hulabaloo, kun kahdeksan lasta ja kaksi teiniä järjesti äideille ohjelmaa. Ihanaa!
Sunnuntai-iltana piti henkisesti valmistautua maanantaihin. Illalla vauvan ollessa sylissä, rutistin häntä rintaani vasten ja ajattelin, etten voi laittaa häntä hoitoon. Haluan olla vielä hänen kanssaan kotona! On se niin ihana!
Mutta ei auta. Aamulla vein lapset taas hoitoon. Oli hieman haastavampi aamu. Tytöt huusi ja kiukutteli jokainen vuorollaan. Vauva katseli tyttöjen huutoa ja mekastusta hyväntuulisena päristellen, mutta päästyämme päiväkotiin huomasi, mistä möly ja kiukku johtuu ja rupesi vauvakin itkemään. Äitille jäi suru puseroon, mutta mentävä oli.
Lapset vietyäni kävin kunnantalolla kunnanjohtajan kanssa keskustelemassa Nummentien kaavoituksesta ja hän kehoitti tekemään kuntalaisaloitteen ja pommittamaan uusmaalaisia kansanedustajia. Kunta joka vuosi ehdottaa Nummentien kevyenliikenteen väylää rakennettavaksi ja joka vuosi se hylätään. Jospa kuntalaisaloite saa vauhtia näin vaalivuonna hankkeeseen.
Näin teinkin. Lähetin jokaiselle uusmaalaiselle kansanedustajalle, pääministerille ja liikenne-ja viestintäministerille sekä kunnan tekniselle johtajalle meilin ja kartan alueesta. Sekä ykkössanomiin vielä maininnan adressista, jonka perustin adressit.com sivustolle.
Vihdoin sain senkin tehtyä! Se on kauan ollut mielessäni, painanut huoli lasteni tulevasta koulutiestä. Se on aivan kaamea tie! Mutkainen ja mäkinen. 40 km/h rajoitusta ei juurikaan noudateta ja lapset usein kävelevät ja pyöräilevät siinä kolme- neljäkin rinnan. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse kuolla sillä tiellä ennenkuin tietä ruvetaan valmistamaan!

Puron leikkaus onnistui hyvin

Puron leikkaus on ohi! Ja onnistui hyvin! Se tehtiin kesäkuun alussa ja oli mennyt "normaalisti".  Me odotimme sairaalalla soittoa, jonka kirurgi lupasi tehdä, kun leikkaus on ohi. Leikkauksen pitäisi kestää parisen tuntia. Puro haettiin saliin 12.45 me rupesimme odottamaan uutisia kolmen aikaan. Vihdoin klo 17.30 minä soitin teholle, koska soittoa ei kuulunut ja me olimme jo miettineet vaikka mitä vaihtoehtoja. Kirurgi oli vain unohtanut soittaa. Minä olin raivona, ei tollaista sovi unohtaa. Vanhemmille se on kova paikka.
Menimme katsomaan Puroa teholle ja hän oli niin pieni siinä letkujen ja piuhojen  keskellä. Itkuhan siinä tuli. Puro nukkui koko sen ajan, kun me olimme käymässä. Minä lähdin Puhurin kanssa kotiin ja Jyri meni takaisin Puron luo.
Puro toipui todella nopeasti ja hyvin. Leikkaus suoritettiin tiistaina, ja meidät kotiutettiin jo sunnuntaina. Koko kesä meillä meni toipumiseen, mutta ei se haittaa. Se on vain yksi kesä! Puro ei saanut pyöräillä, ei kaatua, ei saanut töniä Puroa, ei kiipeillä. Ja kontrolleissa käytiin neljästi. Seuraava kontrolliaika meillä on kun Puro on 15 vuotias! Aivan uskomatonta!

Ihanaa, kun Puro on nyt terve! Vuosi tässä kuulemma menee, että Puro täysin kuntoutuu, mutta se menee nopeasti.

Uusi leikkausaika

Jonohoitaja soitti eilen. Puro sai uuden leikkausajan tiistaiksi, 1.6. Maanantaina käymme ensin osastolla, tapaamme kirurgin, anestesialääkärin, osastonlääkärin ja -hoitajan, käymme ultrassa, sydänfilmissä, verikokeissa ja missä muussa vielä? Illaksi ja yöksi tulemme kotiin. Tiistaiaamupäivän aikana menemme osastolle takaisin, jossa Puro valmistellaan leikkausta varten. Puron leikkaus on päivän toinen leikkaus, joten se alkanee puolen päivän tienoilla.

Mä olen pelosta jäykkänä taas. On kova ja pitkä viikonloppu edessä ja vähäunisia öitä. Onneksi on lasten kanssa puuhaa ja Rotinakin pitää saada valmiiksi, joten puuhaa riittää, ehkä ajatukset saa hetkeksi peloista pois.

Tänään onkin taas tytöt kotona. Puhuri rupeaa olemaan terveempi, hyvä! Nukkuu hieman paremmin.

Mä olen Puron synttärijuhlien jälkeen ottanut itseäni sen suhteen niskasta kiinni, että olen taas ruvennut kirjoittamaan. Ihan harjoitellut vaan nyt alkuun kirjoittamisen rytmiä, jos saisin siitä kiinni. Ja saisin unelmani toteutumaan. Kiitos Memmulle tsempistä!
Tuntuu ihan hyvältä.

Toivottavasti tämä päivä on hyvä ja nautinollinen meille kaikille!

Lääkäripäivä eilen

Hohhoh,

eilen kävimme aamulla Puhurin kanssa lääkärissä, koska hänellä on ollut koko pitkän, 4 kk, kestäneen elämänsä aikana ehkä neljä tervettä päivää. Kokoajan kova flunssa. Taas kävin näyttämässä. Nyt tosin emme saaneet aikaa lästenlääkärille, joten kävimme yleislääkärillä. Vähän odotin lähetettä Jorviin, mutta lääkäri sanoi vain, että ihan hyvä kuntoinen poika on. Tavallinen räkätauti vaan. Jos olette huolissanne jatkuvasta sairastelusta, ehkä pitäisi mennä lastenlääkärille. Kyllä korpesi. Turha käynti. Soitan tänään Jorviin, jos he kommentoisivat jotain.

Puron kanssa piti sitten mennä illalla vielä lääkäriin, koska oikea korva oli aivan turvoksissa ja turvotus oli vielä työntänyt korvan aivan eteen. Purolla oli pieni haava korvanlehdessä ja sinne oli mennyt bakteeri. Ei voi olla totta! Tämäkin vielä Purolla! Toivottavasti se ei vaikuta hänen sydämeensä. Saimme antibioottikuurin ja kortisoonirasvareseptit, vasta apteekissa huomasin, että se oli väärää antibioottia! Puro saa pahan allergisen reaktion Kefexinistä. Yritin apteekissa soittaa lääkäriin, mutta se oli tietenkin jo kiinni.
Ajattelin sitten ottaa sen rasvan kuitenkin, mutta sitä ei ollut. Jonotettiin apteekissa vain puoli tuntia turhaan.
Piti mennä toiseen lääkäriin vaihtamaan antibiootin resepti. Tällä kertaa hyvää sanottavaa terveyskeskuksen päivystyksestä (tosin olimmekin Lohjalla), ilmoittautumiseen piti jonottaa hetki, mutta lääkärille pääsimme heti. Ja saimme todella hyvää hoitoa.Kiitos siitä.

Tänään minäkin olen flunssassa, onneksi tytöt ovat tämän päivän myös päiväkodissa, joten saan ehkä vähän aikaa levätä itsekin. Tosin Puhuri on niin tukossa, ettei varmaan kauheasti nuku. Kuten ei eilenkään. Väsyttää.

Rotina / kipinäkassi

Nyt se on melkein valmis! K-Citymarket ja Nummi-Pusulan kunta lahjoittivat kangaskassit, joten pian pääsen kasaamaan kasseja. Nyt puuttuu vain yhdistysten jäsenesitteet. Tarjouksia painoista odotellessa. Kauan niitäkin saa odottaa. Onko liian pientä, ettei kiinnosta tarjota?

Puhuri heräsi. jatketaan toiste!

taas leikkaus peruttu

Jonohoitaja soitti.

Sopisiko meille perjantaina leikkaus. Olisi 50 /50 mahdollisuus päästä leikkaukseen. Se riippuu parista lapsesta, jotka ovat teholla. Tulisitteko? Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Tottakai! Soiti Jyrille, joka soitti asiakkailleen, soitin mummille ja vaarille, he pakkasivat ja olivat valmiina lähtöön, soitin päiväkotiin, heille sopi ottaa Paju ja Pouta hoitoon siksi aikaa, kun mummi ja vaari tulee hakemaan. Kaikki oli valmista.

Jonohoitaja soitti.

Taas oli yöllä tullut lapsi teholle. Leikkaus peruttu.

Leikkaus peruttu

Ei leikattu Puroa, ei. Pääsimme jo osastollekin tällä kertaa ja huokaisimme jo , että ei tätä nyt enää peruta, kun tänne asti olemme päässeet. Sairaanhoitaja tuli sanomaan, että "nyt mä joudun ikävä kyllä lähettämään teidät takaisin kotiin." Hetken aikaa luulin, että hän tarkoittaa minua ja vauvaa, joka oli vähän nuhainen, kunnes näin hoitajan ilmeestä, että kyllä hän nyt meitä kaikkia tarkoittaa. Edellisyönä oli syntynyt kaksi vauvaa, jotka tarvitsivat teho-osastopaikkoja, joten meidän piti lähteä kotiin.

Voi sitä turhautumista ja itkun määrää. Vaikka se pelottaa todella paljon, niin se on kuitenkin tehtävä. Me jo olimme luulossa, että pääsisimme elämässä eteenpäin. Jyri oli perunut työkeikkoja, että olisi voinut olla Puron kanssa osastolla leikkauksen jälkeen, enhän minä vauvan kanssa siellä pysty olemaan öitä. Ja isovanhemmat olivat meille tulleet Askolasta (140km) hoitamaan isompia lapsia, jotta minä voin rauhassa kulkea sairaalan ja kodin väliä. Nyt lähetimme heidät kotiin.

Uudesta ajasta ei ole tietoa.

Leikkausviikko

Tällä viikolla se sitten on. Torstaina. Toivottavasti.
Mitään muuta ei oikein osaa ajatellakaan. Kaikki asiat pyörii vain Puron ympärillä. Päiväkotiin ei voi kukaan mennä, ei voida mennä mihinkään kerhoihin, ei kenellekään kylään, kukaan ei voi tulla meille kylään, ettei vaan saada mitään pöpöjä ennen leikkausta, että se ei sen takia siirry. Nyt vaan toivotaan ettei sairaalasta soiteta taas ja peruta.

sain meiliä eilen, jossa kutsuttiin MLL:n sääntömääräiseen kokoukseen torstaina. Kyllähän mä sen tiesin, mutta se päivämäärä pysäytti. Puron päivä. En voi mennä, tietenkään. Mutta se pysäytti huomaamaan, että pitäisi kai muistaa muitakin tekemisiä.

Puro täyttää neljä vuotta kahden viikon päästä. Ei vietetä juhlia nyt vaikka Puro onkin toivottavasti jo päässyt silloin kotiin sairaalasta. Purosta varmaan olisi kiva juhlia, mutta vietetään juhlat sitten loppukesästä, Poudan kanssa samaan aikaan.

Leikkauskuulumisia

Parin päivän päästä edellisestä jonohoitaja soitti ja perui Puron leikkauksen. Osastolla oli oksennustautia, joten ei voitu leikata. Ihan hirveetä taas. Juuri olimme asennoituneet leikkaukseen ja ajattelin, että kauaa ei tarvitse enää pelätä.

Nyt saimme uuden ajan, 15.4. Nyt vaan pelottaa se, että rs-virus tai norovirus siirtää taas aikaa. Joka kerta, kun puhelin soi, mulla sydän pomppaa kurkkuun, koska olen varma, että jonohoitaja soittaa.

Ensi viikko. Pysyisimmepä terveinä, että Puro ei nyt saisi mitään pöpöjä, että ei olisi meistä kiinni siirtyminen. Ensi viikko.

Olen palannut!

Pitkästä aikaa päätin vihdoin saada aikaa ja päivittää blogiani.
Paljon on ehtinyt tapahtumaan: mulle on tarjottu töitä, ikävä kyllä (heille) olen äitiyslomalla, olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksellemme, kerännyt sponsoreita ns. "Rotina-kassille", jotka (160 kpl) laitan neuvoloihin lähialueillamme jakoon vauvaperheille. Lisäksi vauva syntyi! Poika syntyi 5.2.2010, Runebergin päivänä. Hieno ja terve poika! Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt päällimmäisenä on mielessä Puron leikkaus. Puron jonohoitaja soitti perjantaina ja kertoi ensi torstaille tulleen peruutusajan. Päästäisiinkö? Öh, hassu kysymys, tottakai. Tätä on odotettu.... Mutta nyt pelottaa entistä enemmän. Pajulla (Puron pikkusisko) on flunssa, mitä jos se tarttuu Puroon ja leikkaus siirtyy sen takia?