Kaikki pelaa

Täytyy myöntää, että aluksi olin vähän pöyristynyt siitä, että pokemoneja on myös Auschwitzissä. Oikeastaan pidin sitä häpäisynä, mutta seurattuani ja miettiessäni lasteni pelaamista olen tullut toisiin ajatuksiin. Heidän etsiessään muistomerkkejä, kaupungintaloa, kouluja, museoita, nähtävyyksiä, jnejne, olen nähnyt kuinka  ja kuullut, kuinka he puhuvat käymistään paikoista keskenään.



Ohessa linkki yhteen Auschwitz-pokemon-uutiseen.
 http://www.thenews.pl/1/11/Artykul/262002,Pokemon-Go-in-Auschwitz-%E2%80%98offends-memory-of-victims%E2%80%99







Se, miten lapseni puhuivat käymistään paikoista ja muistomerkeistä oli ihan tavallisesti, aivan arkipäiväisesti. He ovat jälkikäteen kysyneet muistomerkistä ja paikoista, joissa olemme käyneet tai he ovat keskenään käyneet.
Olin tänään mukana hautausmaalla lasten käydessä pokestopilla. Vaikka hautausmaat ovatkin meille tuttuja,  puhuimme vielä siitä, kuinka siellä käyttäydytään, kuinka ei juosta. Ja puhuimme muistomerkistä, joka toimii pokestoppina täällä. Lasten käydessä vielä myöhemmin ilman minua, oli heiltä estetty käynti toisen vierailijan toimesta, "tämä ei ole leikkipaikka" sanoilla. Lapset olivat estäjälle sanoneet, että vain käyvät, mutta heitä estettiin kuitenkin. Lapset olivat tästä pahoillaan, kun puhuimme tapahtumasta kotona. Sanoin, ettei kaikki ehkä ymmärrä sitä, ja että toisten mielestä se voi olla epäkunnioittavaa. Kunnioitetaan sitä, tämä on niin uusi asia. Joillakin voi kestää tovi tottua ja hyväksyä asia. Totesimme, että siellä voi sitten käydä myöhemminkin, kun ei häiritse surevia. Toisaalta vähän harmitti, sillä vaikka joidenkin mielestä hautausmaat eikä hautajaiset ole lasten paikkoja, niin kuinka he oppivat, jos eivät saa oppia, eikä kokea? Ja oppivatko, ettei heidän ole sopivaa mennä jonnekin, julkisellekaan paikalle? Oppivatko he samalla, etteivät sovi johonkin?

Tällä hautausmaalla ei ajeta pois, vaan muistutetaan hautarauhasta.

 Tämä pelaaminen ei ole ainoastaan virtuaalimaailmaa, vaan lapseni tiesivät ennen minua, missä kaupungissamme on esimerkiksi Vuorimies tai Suomen kotiseutuliikkeen perustamisen muistokivi. Tämä siksi, että näillä muistomerkeillä on pokestopit. En voi pitää täysin huonona sitä, että lapseni käyvät muistomerkeillä, museoissa, kirkoissa ja heidän yleissivistyksensä lisääntyy ihan vahingossa ja huomaamatta.

Pokestop kertoo samalla mm. historiastamme

Tieto tulee perässä, he kyllä oppivat.

Ja vaikka lapseni ovatkin nenä kännykässä kiinni, ovat he olleet silti  tietoisia ympäristöstään "äiti, kato, toiki pelaa", "äiti, tuolla on pokestoppi, tuolla kirkossa".
Lähdetään ulos kävelyille, lähdetään mukaan toisen lapsen lääkärireissulle, että odotusaikana pääsee kävelemään ja tutkimaan maastoa. Olen itsekin päässyt pidemmille kävelyille, nähnyt minulle uusia muistomerkkejä ja olen oppinut kotikaupungistani uusia asioita.

Yksi lapsistani on hyvin ujo ja arka ja usein hänet ymmärretään väärin, vihaisena ja epäsosiaalisena. Tämän vuoksi hän on alkanut välttelemään tilanteita, joissa joutuu kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet hänet väärin ja olleet ehkä epäreiluja, tuominneet. Ja hän on sen vuoksi myös alkanut välttelemään muita. Tämän pelin kanssa hän on jälleen hieman rohkeammin puhunut myös muille. Vertaillut pokemoneja ja jakanut tietoa.

Tiesittekö, että Pokemonien munia haudotaan kävelemällä, autolla ajosta ei ole tässä hyötyä.
Meillä lapset kävelevät hyvinkin pitkiä matkoja, vapaaehtoisesti, yhdessä, riitelemättä. Ja tämä riitelemättömyys on asia, jota mä haluan hehkuttaa. Kun on lapsia murrosiässä, esimurrosiässä ja uhmassa, on riitelemättömyys sula mahdottomuus. Ainakin meillä.


Toki pelaamisessa on vaarojakin. Todellisia. Tämä esimerkki on vähän kaukainen, Suomea ajatellen, mutta todellinen vaara esimerkiksi Bosniassa.
http://yle.fi/uutiset/bosniassa_varoitetaan_pokemon_go_-pelaajia_alkaa_harhailko_miinakentille/9037720 

Yhdysvalloissa on ollut onnettomuuksia ja täällä Suomessakin monia läheltä-piti tapauksia, pelaajien rynnätessä yhtäkkiä tielle, katse kännykässä. Autoilijoden on oltava tarkempina kuin yleensä.
http://www.taloussanomat.fi/informaatioteknologia/2016/07/14/pokemon-go-on-aiheuttanut-onnettomuuksia-yhdysvalloissa/20167491/12

Toisaalta, kun katsoo katukuvaa ja kulkijoita, ei se nenä ole kännykässä vain pelatessa. Tänä päivänä näyttäisi olevan aivan sama, pelaatko vai et, kännykkää tuijotetaan niin ratissa kuin kävellessä/pyöräillessäkin. On huolestuttavaa, kuinka paljon esimerkiksi autoa ajaessa näprätään puhelinta. Mitä, jos tulee tilanne, jossa molemmat osapuolet (autoilija ja jalankulkija/pyöräilijä) ovat nenä kiinni kännykässä?


Eilen käydessäni lasten kanssa kauppareissulla ja pysähtyessäni pokestopilla ehdin katselemaan ympärilleni. Kaikki pelasi. Aukiolla oli väkeä 20-30 henkeä, kaikenikäisiä.

Ja kaikki pelasivat. Mua nauratti.

Vantaalla kirkko on vastannut huutoon ihan mielettömän hyvin mielestäni. Mennään mukaan nykypäivään ja ollaan läsnä. On hienoa, että ei aina ensimmäisenä tuomita ja olla kielteisiä ja Vantaan kirkko antaa aivan kaikille, ei vain kirkoille,  hyvän esimerkin.

http://yle.fi/uutiset/papit_ryhtyivat_pokemon-kouluttajiksi__vantaan_kirkkoihin_paasee_nyt_lataamaan_akkuja/9036654

Huomasin siinä Pyhän Laurin kirkolla pelatessani, että pelaajien välillä on sellaista tietynlaista virnuilua

– Satu Huttunen, pappi

Huomasin saman ollessani tyttäreni seurana edellisenä päivänä pokemonreissussa. Näin suunnilleen ikäisiäni kännyköiden kanssa ja sitä virnuilua oli. Eräs iäkkäämpi pariskunta oli samassa tehtävässä näköjään kuin minä, mutta lapsenlapsensa seurana. Me virnuilimme toisillemme tilanteessa.
Tietyllä tavalla tämä on ollut näinä muutamana päivänä hyvin yhdistävä tekijä.

Kirjakauppaan menimme lapseni kanssa sen vuoksi, että siellä oli ikkunassa teksti 

"pokemon trainerit tervetuloa juomaan vettä ja lataamaan akkua" 

tuli muuten ostettua pari kirjaakin samalla. 

Vielä lopuksi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen hyvät sanat:

Suosittu PokémonGO-mobiilipeli tuo katukuvaan kännykän kanssa seikkailevia pelaajia. Peli hyödyntää puhelimen kamera-, paikannus- ja karttaominaisuuksia ja yhdistää virtuaali- ja reaalimaailman. Pelissä kerätään ja koulutetaan Pokémon-hahmoja sekä kilpaillaan toisten pelaajien hahmoja vastaan poke-saleilla.
Turvallisuusvinkit pelaajille:
- Tarkkaile koko ajan myös reaalimaailmaa ja liikennettä ympärilläsi.
- Polkupyöräillessä tai rullalautaillessa ole erityisen varovainen.
- Toimi pelatessakin fiksusti, kaikkiin paikkoihin ei ole hyvä tai soveliasta mennä pelin vuoksi.
- Pysy poissa aidatuilta ja suljetuilta alueilta vaikka niiden sisällä olisi pelihahmoja.
- Huolehdi tietoturvastasi, etenkin 3. osapuolten lisäsovellukset voivat kerätä yksityisiä tietojasi ja välittää niitä eteenpäin.
- Vanhemmat, ohjeistakaa lapsia turvalliseen pelin käyttöön.
- Autoilijoidenkin on hyvä olla taajamissa erityisen valppaana havaitessaan kännykkään keskittyviä liikkujia.
Turvallisia, liikunnallisia ja hauskoja hetkiä Pokémon-hahmoja kerätessä ja kouluttaessa!


Ollaan tarkkoina ja pidetään hauskaa!

joka päivä kymmenen viikon ajan

Kansanedustaja Jaana Pelkonen kirjoitti, että  Suomen kesälomia tulisi siirtää kahdella viikolla, jotta matkailua voitaisi hyödyntää paremmin. Mulla jää tästä vähän ristiriitainen olo. Toisaalta hyvä, että ajatellaan monelta kannalta asioita, mutta ehkä vähän vierasan kuitenkin tätä näkökulmaa. Alla linkki Pelkosen kirjoitukseen, josta voit itse muodostaa oman mielipiteesi:
http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219648-koska-suomi-ymmartaa-ainutlaatuisuutensa

Tästä aiheesta keskustellaan joka kevät. Eikä ikinä kuitenkaan mitään tapahdu. Ainakin perheelliset keskustelevat ja tuskailevat.
Mielestäni on aiheellistakin käydä tätä keskustelua, mutta ehkä vähän eri kantilta. Suomen koululaisten kesälomia tulisi lyhentää huomattavasti. Kymmenen viikkoa on aivan liian pitkä aika perheellisille, kaikilla ei ole tukiverkkoa, jonka varaan laskea kesäksi lapsensa. Olisi mielenkintoista tietää, millä tavalla vaikuttaa talouteemme se, että vanhemmat tekevät puolikuntoisena töitään suurimman osan kesästä. Puolikuntoisena sen vuoksi, että ovat huolissaan jälkikasvustaan, lähtevät ajoissa, tulevat myöhään, soittelevat kotiin. Monessa perheessä vanhemmat joutuvat ottamaan lomansa eri aikaan lasten pitkän loman vuoksi, jotta lapsilla olisi huoltaja lähellä. Näin ollen perheillä ei oikeasti ole sitä yhteistä aikaa lomankaan varjolla. Eikä kaikilla ole edes tätä mahdollisuutta, esimerkiksi yrittäjät eivät pysty lomailemaan. Toki toiset pystyvät, mutta eivät läheskään kaikki.   Lapsilla onkin sitten raktiriemukas loma, yrittäjän mukana töitä tehden. Entä itsensätyöllistäjät? Tai juuri työllistyneet, joilla ei ole yhtään kesälomaa.
Enää ei ole niin yleisesti tarvetta niin pitkään lomaan, mitä aiemmin on ollut, ja itseasiassa 1970-luvulla on kerran jo lyhennetty kouluvuotta 200 päivästä 190 koulupäivään muuttamalla kouluviikkoa kuusipäiväisestä viisipäiväiseksi.

Säiden puolesta (jos nyt on pakko säistä puhua, loma on loma, vaikka sataisi sammakoita) nykyinen loma on kuulemma ihanteellisessa paikassa, alkukesästä on yleensä nättiä. Jos lomia siirrettäisi esim juhannuksesta alkavaksi ja syyskuussa loppuvaksi, menetetään jonkun mukaan 10 prosenttia hienoista ilmoista. AHA. Ei ehkä toimi tänä päivänä.

"Jos kesäloma alkaisi vasta juhannuksen alla ja kouluun palattaisiin syyskuun ensimmäisenä päivänä, kauniista lomapäivistä menetettäisiin noin kymmenen prosenttia. Suomen kesäsään piirteisiin kuuluu vaihtelevuus, mihin vaikuttaa Suomen maantieteellinen sijainti.

Meistä ei tule osa Keski-Eurooppaa lomia siirtämällä. Olemme eri kasvillisuus- ja lämpövyöhykkeellä kuin muu Eurooppa. Suomessa lämpö, valo ja elämänrytmi rytmittyvät eri tavoin.(Hannu Tuominen, TS, 19.8.2015)"

Sivuhuomautus tähän kesään (Se oli tiistaina.). Vaihtelevuutta olisi se, että olisi lämmin, tai ettei sataisi. 


http://www.iltalehti.fi/perhe/2015060119787868_pr.shtml

Ylläolevan artikkelin mukaan laissa on aika tiukat raamit siitä milloin peruskoululaiset lomailevat ja kuinka monta päivää vuodessa koulua käydään. Jos tätä haluaisi muuttaa, pitäisi laittaa eduskunta asialle. Niin, voisiko tätä aidosti miettiä? Perusopetuslain muuttamiseksi tarvittaisiin joko kansanedustajan tekemä lakialoite tai esimerkiksi kansalaisaloite.

Tampereen yliopiston tutkija Jessica de Bloom kyseenalaistaa pitkien lomien tarpeellisuuden. De Bloomin viimevuotisen tutkimuksen mukaan loman vaikutus hyvinvointiin haihtuu yhtä nopeasti loman jälkeen, oli lomalla sitten lorvittu viikko tai pari kuukautta.
- Koululaisten pitkät lomat aiheuttavat ongelmia myös vanhemmille, jotka eivät pysty ottamaan töistään yhtä pitkää vapaata, de Bloom huomauttaa.
Tutkija Jessica de Bloom viittaa University of Missouri-Columbia ja Tennesee State University -yliopistojen tutkijaryhmän tekemään tutkimukseen:
- Tutkimuksessa verrattiin koululaisten oppimismenestystä keväällä ennen kesälomaa ja heti lomalta paluun jälkeen. Amerikkalaisoppilaat suoriutuivat huonommin tehtävistään heti lomalta paluun jälkeen, testitulokset olivat huonompia varsinkin matematiikassa ja lukemisessa.
Tutkimuksen mukaan tulokset huononivat jyrkemmin loman aikana, jos lapsi oli alemman sosioekonomisen luokan perheestä.

Jos kesälomaa vietettäisiin nykyistä lyhyemmin, ei ensimmäinen kuukausi koulussa kuluisi unohdettujen asioiden opetteluun. Tasaisesti sijoitellut vapaat vähentäisivät myös stressiä, kirjoittaa Sari Helin blogissaan.
http://yle.fi/uutiset/sari_helin_koulun_kesaloma_on_liian_pitka/7395689

Muuten olen samaa mieltä, mutta ongelmaksi kesäloman lyhentämisessä tulisi se, että ilmeisesti pitäisi lomia pilkkoa pitkin lukuvuotta. Eikä vanhemmilla ole lukuvuoden aikanakaan enempää lomaa kuin nytkään. Koulun lomien pilkkominen pienempiin osiin ei siis auta vanhempia. Syyslomankin voisi poistaa tai lyhentää esim pitkäksi viikonlopuksi. Toisaalta, pitäisikö lomia ripotella pitkin vuotta, jos kesälomaa lyhentää? Mitä, jos kouluvuodesta tulisi 200 päiväinen nykyisen 190 päivän sijaan?
Joku saattaa miettiä sitä, mistä rahat henkilökunnan palkkaukseen ja muihin nouseviin kuluihin? Tähän minulla ei vielä ole vastausta. En tunne opettajien palkkausta tarpeeksi hyvin voidakseni keksiä ratkaisua tähän, mutta eiköhän niitä viisaampiakin ole, joilla olisi hyvä ratkaisu, mutta jotka eivät ole sitä tuoneet esille. Enkä usko, että yhden ihmisen tulisi ratkaista yksin asioita, vaan ongelmiin tulisi miettiä yhdessä ratkaisu.
Kaikki me tarvitsemme lomaa, lapsilla on ollut kova kouluvuosi, mutta onko loma hyvä loma, jos vanhemmat stressaavat, miten saada lapsille hyvä hoito, hyvä olo päiväksi? Joka päivä.

ps. meillä lapset jo odottavat kouluunpääsyä