Kaikki pelaa

Täytyy myöntää, että aluksi olin vähän pöyristynyt siitä, että pokemoneja on myös Auschwitzissä. Oikeastaan pidin sitä häpäisynä, mutta seurattuani ja miettiessäni lasteni pelaamista olen tullut toisiin ajatuksiin. Heidän etsiessään muistomerkkejä, kaupungintaloa, kouluja, museoita, nähtävyyksiä, jnejne, olen nähnyt kuinka  ja kuullut, kuinka he puhuvat käymistään paikoista keskenään.



Ohessa linkki yhteen Auschwitz-pokemon-uutiseen.
 http://www.thenews.pl/1/11/Artykul/262002,Pokemon-Go-in-Auschwitz-%E2%80%98offends-memory-of-victims%E2%80%99







Se, miten lapseni puhuivat käymistään paikoista ja muistomerkeistä oli ihan tavallisesti, aivan arkipäiväisesti. He ovat jälkikäteen kysyneet muistomerkistä ja paikoista, joissa olemme käyneet tai he ovat keskenään käyneet.
Olin tänään mukana hautausmaalla lasten käydessä pokestopilla. Vaikka hautausmaat ovatkin meille tuttuja,  puhuimme vielä siitä, kuinka siellä käyttäydytään, kuinka ei juosta. Ja puhuimme muistomerkistä, joka toimii pokestoppina täällä. Lasten käydessä vielä myöhemmin ilman minua, oli heiltä estetty käynti toisen vierailijan toimesta, "tämä ei ole leikkipaikka" sanoilla. Lapset olivat estäjälle sanoneet, että vain käyvät, mutta heitä estettiin kuitenkin. Lapset olivat tästä pahoillaan, kun puhuimme tapahtumasta kotona. Sanoin, ettei kaikki ehkä ymmärrä sitä, ja että toisten mielestä se voi olla epäkunnioittavaa. Kunnioitetaan sitä, tämä on niin uusi asia. Joillakin voi kestää tovi tottua ja hyväksyä asia. Totesimme, että siellä voi sitten käydä myöhemminkin, kun ei häiritse surevia. Toisaalta vähän harmitti, sillä vaikka joidenkin mielestä hautausmaat eikä hautajaiset ole lasten paikkoja, niin kuinka he oppivat, jos eivät saa oppia, eikä kokea? Ja oppivatko, ettei heidän ole sopivaa mennä jonnekin, julkisellekaan paikalle? Oppivatko he samalla, etteivät sovi johonkin?

Tällä hautausmaalla ei ajeta pois, vaan muistutetaan hautarauhasta.

 Tämä pelaaminen ei ole ainoastaan virtuaalimaailmaa, vaan lapseni tiesivät ennen minua, missä kaupungissamme on esimerkiksi Vuorimies tai Suomen kotiseutuliikkeen perustamisen muistokivi. Tämä siksi, että näillä muistomerkeillä on pokestopit. En voi pitää täysin huonona sitä, että lapseni käyvät muistomerkeillä, museoissa, kirkoissa ja heidän yleissivistyksensä lisääntyy ihan vahingossa ja huomaamatta.

Pokestop kertoo samalla mm. historiastamme

Tieto tulee perässä, he kyllä oppivat.

Ja vaikka lapseni ovatkin nenä kännykässä kiinni, ovat he olleet silti  tietoisia ympäristöstään "äiti, kato, toiki pelaa", "äiti, tuolla on pokestoppi, tuolla kirkossa".
Lähdetään ulos kävelyille, lähdetään mukaan toisen lapsen lääkärireissulle, että odotusaikana pääsee kävelemään ja tutkimaan maastoa. Olen itsekin päässyt pidemmille kävelyille, nähnyt minulle uusia muistomerkkejä ja olen oppinut kotikaupungistani uusia asioita.

Yksi lapsistani on hyvin ujo ja arka ja usein hänet ymmärretään väärin, vihaisena ja epäsosiaalisena. Tämän vuoksi hän on alkanut välttelemään tilanteita, joissa joutuu kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet hänet väärin ja olleet ehkä epäreiluja, tuominneet. Ja hän on sen vuoksi myös alkanut välttelemään muita. Tämän pelin kanssa hän on jälleen hieman rohkeammin puhunut myös muille. Vertaillut pokemoneja ja jakanut tietoa.

Tiesittekö, että Pokemonien munia haudotaan kävelemällä, autolla ajosta ei ole tässä hyötyä.
Meillä lapset kävelevät hyvinkin pitkiä matkoja, vapaaehtoisesti, yhdessä, riitelemättä. Ja tämä riitelemättömyys on asia, jota mä haluan hehkuttaa. Kun on lapsia murrosiässä, esimurrosiässä ja uhmassa, on riitelemättömyys sula mahdottomuus. Ainakin meillä.


Toki pelaamisessa on vaarojakin. Todellisia. Tämä esimerkki on vähän kaukainen, Suomea ajatellen, mutta todellinen vaara esimerkiksi Bosniassa.
http://yle.fi/uutiset/bosniassa_varoitetaan_pokemon_go_-pelaajia_alkaa_harhailko_miinakentille/9037720 

Yhdysvalloissa on ollut onnettomuuksia ja täällä Suomessakin monia läheltä-piti tapauksia, pelaajien rynnätessä yhtäkkiä tielle, katse kännykässä. Autoilijoden on oltava tarkempina kuin yleensä.
http://www.taloussanomat.fi/informaatioteknologia/2016/07/14/pokemon-go-on-aiheuttanut-onnettomuuksia-yhdysvalloissa/20167491/12

Toisaalta, kun katsoo katukuvaa ja kulkijoita, ei se nenä ole kännykässä vain pelatessa. Tänä päivänä näyttäisi olevan aivan sama, pelaatko vai et, kännykkää tuijotetaan niin ratissa kuin kävellessä/pyöräillessäkin. On huolestuttavaa, kuinka paljon esimerkiksi autoa ajaessa näprätään puhelinta. Mitä, jos tulee tilanne, jossa molemmat osapuolet (autoilija ja jalankulkija/pyöräilijä) ovat nenä kiinni kännykässä?


Eilen käydessäni lasten kanssa kauppareissulla ja pysähtyessäni pokestopilla ehdin katselemaan ympärilleni. Kaikki pelasi. Aukiolla oli väkeä 20-30 henkeä, kaikenikäisiä.

Ja kaikki pelasivat. Mua nauratti.

Vantaalla kirkko on vastannut huutoon ihan mielettömän hyvin mielestäni. Mennään mukaan nykypäivään ja ollaan läsnä. On hienoa, että ei aina ensimmäisenä tuomita ja olla kielteisiä ja Vantaan kirkko antaa aivan kaikille, ei vain kirkoille,  hyvän esimerkin.

http://yle.fi/uutiset/papit_ryhtyivat_pokemon-kouluttajiksi__vantaan_kirkkoihin_paasee_nyt_lataamaan_akkuja/9036654

Huomasin siinä Pyhän Laurin kirkolla pelatessani, että pelaajien välillä on sellaista tietynlaista virnuilua

– Satu Huttunen, pappi

Huomasin saman ollessani tyttäreni seurana edellisenä päivänä pokemonreissussa. Näin suunnilleen ikäisiäni kännyköiden kanssa ja sitä virnuilua oli. Eräs iäkkäämpi pariskunta oli samassa tehtävässä näköjään kuin minä, mutta lapsenlapsensa seurana. Me virnuilimme toisillemme tilanteessa.
Tietyllä tavalla tämä on ollut näinä muutamana päivänä hyvin yhdistävä tekijä.

Kirjakauppaan menimme lapseni kanssa sen vuoksi, että siellä oli ikkunassa teksti 

"pokemon trainerit tervetuloa juomaan vettä ja lataamaan akkua" 

tuli muuten ostettua pari kirjaakin samalla. 

Vielä lopuksi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen hyvät sanat:

Suosittu PokémonGO-mobiilipeli tuo katukuvaan kännykän kanssa seikkailevia pelaajia. Peli hyödyntää puhelimen kamera-, paikannus- ja karttaominaisuuksia ja yhdistää virtuaali- ja reaalimaailman. Pelissä kerätään ja koulutetaan Pokémon-hahmoja sekä kilpaillaan toisten pelaajien hahmoja vastaan poke-saleilla.
Turvallisuusvinkit pelaajille:
- Tarkkaile koko ajan myös reaalimaailmaa ja liikennettä ympärilläsi.
- Polkupyöräillessä tai rullalautaillessa ole erityisen varovainen.
- Toimi pelatessakin fiksusti, kaikkiin paikkoihin ei ole hyvä tai soveliasta mennä pelin vuoksi.
- Pysy poissa aidatuilta ja suljetuilta alueilta vaikka niiden sisällä olisi pelihahmoja.
- Huolehdi tietoturvastasi, etenkin 3. osapuolten lisäsovellukset voivat kerätä yksityisiä tietojasi ja välittää niitä eteenpäin.
- Vanhemmat, ohjeistakaa lapsia turvalliseen pelin käyttöön.
- Autoilijoidenkin on hyvä olla taajamissa erityisen valppaana havaitessaan kännykkään keskittyviä liikkujia.
Turvallisia, liikunnallisia ja hauskoja hetkiä Pokémon-hahmoja kerätessä ja kouluttaessa!


Ollaan tarkkoina ja pidetään hauskaa!