Sunnuntaina tuli kylään vauvan kummitäti lapsineen ja oli kyllä sellainen hulabaloo, kun kahdeksan lasta ja kaksi teiniä järjesti äideille ohjelmaa. Ihanaa!
Sunnuntai-iltana piti henkisesti valmistautua maanantaihin. Illalla vauvan ollessa sylissä, rutistin häntä rintaani vasten ja ajattelin, etten voi laittaa häntä hoitoon. Haluan olla vielä hänen kanssaan kotona! On se niin ihana!
Mutta ei auta. Aamulla vein lapset taas hoitoon. Oli hieman haastavampi aamu. Tytöt huusi ja kiukutteli jokainen vuorollaan. Vauva katseli tyttöjen huutoa ja mekastusta hyväntuulisena päristellen, mutta päästyämme päiväkotiin huomasi, mistä möly ja kiukku johtuu ja rupesi vauvakin itkemään. Äitille jäi suru puseroon, mutta mentävä oli.
Lapset vietyäni kävin kunnantalolla kunnanjohtajan kanssa keskustelemassa Nummentien kaavoituksesta ja hän kehoitti tekemään kuntalaisaloitteen ja pommittamaan uusmaalaisia kansanedustajia. Kunta joka vuosi ehdottaa Nummentien kevyenliikenteen väylää rakennettavaksi ja joka vuosi se hylätään. Jospa kuntalaisaloite saa vauhtia näin vaalivuonna hankkeeseen.
Näin teinkin. Lähetin jokaiselle uusmaalaiselle kansanedustajalle, pääministerille ja liikenne-ja viestintäministerille sekä kunnan tekniselle johtajalle meilin ja kartan alueesta. Sekä ykkössanomiin vielä maininnan adressista, jonka perustin adressit.com sivustolle.
Vihdoin sain senkin tehtyä! Se on kauan ollut mielessäni, painanut huoli lasteni tulevasta koulutiestä. Se on aivan kaamea tie! Mutkainen ja mäkinen. 40 km/h rajoitusta ei juurikaan noudateta ja lapset usein kävelevät ja pyöräilevät siinä kolme- neljäkin rinnan. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse kuolla sillä tiellä ennenkuin tietä ruvetaan valmistamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti