Pullakahvit odotti tiehen tutustujia.
Toiveikkaana olin keittänyt paljon kahvia ja Mikin kanssa leiponut pullia, mutta ennakko-odotukset osallistujien määrästä osoittautuivat oikeaksi. Ikävä kyllä. Tässä näkee, kuinka kaukainen asia meidän kylän pikkutie on kaupunkikeskeisissä ajattelussa. Toki kellonaika vaikuttaa varmasti työssäoleviin, mutta virkamiestä tuskin olisi nähty paikalla, jos kellonaika olisi ollut virastoajan jälkeen.
Hienoa oli, että teknisestä lautakunnasta neljä tuli (kolmestatoista), TEKNINEN JOHTAJA! tuli. Oli mahtavaa, miten hän tuntui oikeasti olevan kiinnostunut. Kartan kanssa vertailimme vaaranpaikkoja, kapeita kohtia, tutkailimme siltaa. Kaksi teknisen lautakunnan jäsentä jopa menivät alas tieltä, joenrantaan, tutkimaan sillanrakenteita. Paikallisia tienkäyttäjiäkin tuli tosi kivasti. He olivat aivan ihania, tulivat rattaineen ja koirineen, oikein leveän kuljetuksen malliin. Mahtava lisä oli pariskunta, jotka tullessaan heti paikallaoleville kaupunginvaltuutetuille kertoivat vaaratilanteista ja valittelivat tien vaarallisuudesta ja antoivat historiatietoa heille tiestä. Huippuhetki oli seiskaluokkalaiset pojat, jotka ajoivat fillareillaan vaarallisimman mutkan, keskellä tietä, välittämättä liikenteestä, puikkelehtien tien reunalta toiselle, aivan kuin eivät olisi nähneet autoja olenkaan. I rest my case.
Kaupunginvaltuutettuja oli paikalla kolme, Toni Hägg oli ensi kertaa tutustumassa, mutta kahdelle, Kari Kyttälälle ja Ilkka Lähteenmäelle, tie oli jo tuttu. Kuitenkin tulivat tukemaan tärkeässä asiassa, ja siitä olen molemmille kiitollinen. Ilkka totesi, ettei enää kolmatta kertaa tule, tie pitää saada. Jos/kun hän tulee seuraavan kerran, hän tulee tien avajaisiin.
Päivä oli kaikenkaikkiaan täydellinen, melkein.
Kiitos vielä kerran osallistujille, teitte päivästä mahtavan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti