Hyrsylän koulun ekaluokkalaiset ovat saaneet tänään heijastimensa. Parasta antia tässä heijastinten keräämisessä ja liikenneturvallisuudesta puhumisessa ehdottomasti on nämä ekaluokkalaiset. Sinne luokkaan on aivan turha mennä valmiiksi kirjoitetun puheen kanssa, lapset kyllä pitävät huolen siitä. Kohteliaasti viittaavat, kun haluavat puheenvuoroa, mutta tarinaa tulee ja enemmän se on sitä, että me juttelemme turvallisuudesta, liikenteestä ja omista teistä kuin että minä puhun asiasta.
Lasten kanssa puhuimme siitä, millä puolella tietä kävellään ("mä asun hiekkatien varrella"), mihin kohtaan heijastin laitetaan ja miksi se laitetaan siihen.
Vanhemmat kotona ovat varmasti puhuneet paljon sydän syrjällään tästä asiasta ja koulussakin toki ollaan puhuttu siitä, Hyrsylässäkin juuri eilen, mutta kuten opettaja sanoi, on hyvä, mitä useammasta suunnasta asia tulee, sen paremmin se jää mieleen. Toivon tuoneeni lasten ja heidän vanhempiensa päivään rahtusen lisää turvallisuutta ja toivon, että lapset muistavat heijastimen tärkeyden.
Itse muistan, kun meillä kävi koulussa joku puhumassa, ihan mistä vain, niin kyllä se mieleen jäi, ehkä paremmin kuin jos omat vanhemmat olisivat puhuneet siitä. En muista ihmisiä, mutta muistan asiat. Ja monesta asiasta olen ollut kiitollinen.
Toinen aivan upea ja iloinen asia tässä on se, että tämä leviää! Ikkalan kouluun on jaettu eka-tokaluokkalaisille myös heijastimet Nummen innoittamana! Hieno homma!
Perjantaina - Oinola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti