 |
| Pimeäkin on tulossa |
Maanantaiaamuna, 31.8 ajoin Oilaantietä klo 8 jälkeen Nummen kirkolle päin. Aamu oli viileä ja tie oli paksun sumun peittämä. Pidän sumuisista aamuista. Ilma tuoksuu hyvältä, ja tuntuu kirpeältä. Yleensä.
Tänä aamuna, kuten melkein joka aamu, oli Nummen yläkoululaisia matkalla urheilukentälle, toiset kävellen, toiset polkupyörin. Polkupyöräillä olevat lähtivät ohittamaan käveleviä, vastaan tuli auto, kovaa. Sumu oli niin sankka, ettei autoilijan ollut helppo nähdä lapsia. Mun teki mieli kiljua, taisin huudahtaa itsekseni autossa, mutta onneksi kuskin refleksit olivat nopeat. Tälläkin kertaa säästyttiin pahemmalta.
Mitä jos tie olisi ollut liukas? Mitä, jos kuskin refleksit eivät olisi olleet niin nopeat? Toisaalta kuski olisi voinut ajaa hiljempaa, mutta ei ajanut.
Muistetaanhan me, aikuiset, olla hereillä ja tarkkaavaisina liikenteessä, lapset eivät aina muista!
ME olemme vastuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti