maanantai 21. syyskuuta 2015

Ai, tällä on taas näitä lapsia mukana

"Ai, täällä on taas näitä lapsia mukana"
Näin lämmin vastaanotto oli keskiviikon alueiden johtokunnan kokouksen aluksi. Minulla oli yksi lapsistani mukana.

Näiden lämpimien ajatusten auliita jakajia ovat yleensä naiset.
Ja hyvin usein äidit. Omat lapset ovat jo kasvaneet ja nyt katsotaan, että pienten pitäisi olla poissa näkyvistä. Ehkä näillä naisilla/äideillä on se onnellinen asema, että lapset eivät ole ikinä olleet mukana kokouksissa, tai muissa vastaavissa tilanteissa. Ehkä he kokevat olevansa siinä asemassa, että muita voidaan arvostella, ehkä he aidosti ajattelevat, ettei pienet lapset kuulu enää arkeen, eikä pienten lasten äidit kuulu tällaisiin tilanteisiin.

Siinä vaiheessa, kun äidiltä katoaa se empatia, pitäisi pysähtyä ja katsoa peiliin.
Mielestäni meidän aikuisten tulisi oppia lapsilta, jokaisen tilanteen, jokaisen päivän tulisi olla oppimistilanne, jopa meille aikuisille. Kuinka lapset voisivat oppia, jos ovat vain kotona tai kuplassa? Minun 11 vuotiaani on jo ollut vaikuttamassa mukana ja olen siitä hyvin ylpeä. Hän tiedostaa ja haluaa vaikuttaa. Vaikuttamistapanaan hän käytti videohaastetta ja hän haastoi minut lihastautiliiton IceBucketChallengeen .

Näiden aikuisten tulisi muistaa, että tämä maailma ei ole aikuisten. Tämä maailma on lasten. Tämä maailma on meillä vain lainassa ja me olemme lapsille velkaa.

Lapset oppivat käytösmallit kotoa, huolimatta omien vanhempien käytöstavoista, huolimatta miten omat vanhemmat kohtelevat toisia, lapset ikävä kyllä imevät vaikutteita myös ympäristöstä ja ympäröiviltä, huonosti käyttäytyviltä, ylemmyydentuntoisilta aikuisilta, jotka näkevät oikeudekseen "letkaista nokkelia näpäytyksiä".

Ilokseni voi tähän lopuksi vielä kertoa, että lapseni käytöksessä ei ollut mitään vikaa. Hän antoi aikuisten puhua, tuskaili kyllä tylsyyttä, mutta tuskaili huokailemalla äidille. Hän ei tainnut häiritä ketään. Hän käyttäytyi paremmin kuin moni muu, kuin moni aikuinen.

Niin, ja pahoitteluni jo etukäteen  kaikille mielensäpahoittajille ja nokkelien letkautusten tekijöille: olen yrittäjän vaimo, minulla ei ole lastenhoitajaa silloin, kun mieheni on töissä. Tämä ei ollut viimeinen kerta, kun lapseni tulevat olemaan mukana. Sori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti