Turvallinen koulutie on ilmeisesti tulkintakysymys

Turvallinen koulutie tuntuu olevan tulkintakysymys

Tätä valtatien reunaa kuljetaan pysäkille mm. aamulla seitsemän aikaan, raskaan liikenteen kulta-aikaan. Näetkö pysäkin?

näetkö tässä lapsen?

Tällä tiellä on Liikenneviraston tarjoaman tiedon mukaan (https://extranet.liikennevirasto.fi/webgis-sovellukset/webgis/template.html?config=liikenne) vuonna 2015 ollut keskimääräinen vuorokausiliikenne 5 827 ajoneuvoa. Mikäs siinä. Hyvin iso osa niistä ajoneuvoista on raskasta liikennettä. Mikäs siinä. Kakrut sekaan vaan.

Tänä päivänä vanhemmat joutuvat turhan paljon valitusten kautta vaatimaan lapsilleen turvallista koulumatkaa. Toimistopöydän takaa ja netin tarjoamien karttapalvelujen turvin on helppo pistää lapsia kulkemaan teitä, joita ei kaikki aikuisetkaan halua kulkea, tai joille ei taksiyrittäjät halua tai pysty autojaan laittaa kulkemaan. Miksi valitusten kautta joutuu vaatimaan turvallista kulkua koulumatkoille?
Jos koulumatkasta on tullut lapselle pelottava ja ahdistava, nimenomaan sen vaarallisuuden ja esim pimeyden vuoksi, miksi  se pitää tehdä perheille vaikeaksi? "hakekaa lääkärintodistus" on vastaus näissä tapauksissa. Toisaalta ymmärrän sen, onhan se hyvä olla todistus siitä, että pelkää. Mutta se saattaa olla ikävä ja ahdistava sekin tilanne sille lapselle, joka pelkää oikeasti, jota ahdistaa ja hänen perheelleen. Mutta uskon perheiden, jota tämä koskettaa, tekevän sen lapsensa vuoksi. Jos tietävät tästä mahdollisuudesta.
Mutta mä en ymmärrä, miksi koulumatkasta tulee sellainen, että lasta alkaa ahdistamaan ja pelottamaan? Tai miksi koulumatkasta tehdään sellainen, että lapsi alkaa pelkäämään? Jos on mahdollisuus siihen, että lapsi saa kyydin, miksi sitä ei tehdä lapselle helpommaksi? Ei kai se rahasta kiinni ole?

Olen saanut monia yhteydenottoja liittyen lasten turvalliseen koulumatkaan, turvattomuudentunteeseen ja silkkaan kauhuun, joka liittyy koulumatkaan. Nämä yhteydenotot ovat lisääntyneet tämän syksyn aikana. Onko tosiaan niin, että koulumatkojen "tasavertaistaminen" on luonut tämän ilmiön? Kuinka tasavertaista on, että toisten lasten ahdistus lisääntyy?


Tasavertaisesta kuljetuksesta esimerkkinä tammikuussa kirjoittamani postaus Tavolantiestä, jolla on tänä päivänä eri käytänteitä eri perheiden kanssa. Tie on luokiteltu 1-3.luokkalaisille vaaralliseksi ja he saavatkin taksikyydin, se on hienoa, mutta nelosesta lähtien lapset voivat kävellä bussipysäkille kapeaa tietä, jolla ei ole valaistusta eikä keveynliikenteen väylää, jolla on 60 km/h rajoitus, mutta jota harvempi noudattaa. Sillehän kaupunki ei voi mitään, mutta tiedossaolevat vallitsevat olosuhteet olisi huomioitava. http://nummentie.blogspot.fi/2016/01/turvaton-koulumatka-pysakille-turvaton.html

Eri käytänteistä kamala esimerkki on myös käytänteet lasten ottamisesta kyytiin. Otetaanpa esimerkki täältä reuna-alueelta, jossa joka paikassa ei todellakaan ole valaistusta. Esimerkkitieni on valaisematon, leventämätön, ilman pysäkkiä ja ilman kevyenliienteen väylää. Lapset seisovat tien reunassa, odottelevat kyytiä, taksi tulee tien toiselle puolelle ja pysähtyy. Koululaiset juoksevat pimeän tien yli ja hyppäävät kyytiin ja taksi jatkaa matkaa. Tämän tien varrella asuvat lapset saavat kyydin siksi, että tie on luokiteltu vaaralliseksi. Kuulemma se on ihan ok, että vaarallisen tien yli voi mennä päästäkseen taksin kyytiin. Vaarallisen tien reunallakin voi kuulemma kävellä vähän matkaa. Eihän siinä voi käydä mitään, eihän? Kun on niin lyhyt matkakin.

Valtakunnallisen Koululiitu-ohjelman mukaan arvioidut koulumatkojen vaarallisuudet jätetään kuitenkin kuntien itsensä viime kädessä arvioitavaksi. Eräs mielestäni aivan oleellinen kysymyskin on esitetty Koululiidusta puhuttaessa: Tulisiko riskiluvun olla alhaisempi talvella?
Koululiitu-ohjelman orjallinen tulkitsemattomuus haittaa vaarallisuusmääritelmiä ja koulumatkojen turvallisuuden parantamista. Arviolta 130 kuntaa käyttää matemaattista Koululiitu-ohjelmaa arvioidessaan lasten koulutien vaarallisuutta. Koululiitu ei ota huomioon kaikkia tiellä vallitsevia olosuhteita ja siksi se on kehitetty ainoastaan apuvälineeksi koulutien vaarallisuuden arviointiin. Useissa kunnissa ohjelmaa kuitenkin käytetään väärin. (http://yle.fi/uutiset/koulutien_vaarallisuutta_arvioidaan_virheellisesti_useissa_kunnissa/6400502) Se on tehty ainoastaan työvälineeksi ja avuksi, ei täydellisesti noudatettavaksi. Näitä vaarallisuusmääritelmiä lukiessani välillä tulee mietittyä, miksi sitä yleensäkään on tehty? Se estää myös ns maalaisjärjen käytön ja saattaa myös vähentää niitä teihin oikeasti tutustumisia, paikan päällä.
Koulutien vaarallisuutta arvioivassa työryhmässä on yksi poliisi ja viisi viranhaltijaa. Olisiko asiallista, että olisi myös esim aluetoimikunnan tai kouluverkon vaikuttajaraadin edustaja mukana? Tai että olisi kuultu ennen kokousta aluetoimikuntaa tai vaikuttajaraatia? Pyydetty vaikka kuvia, jos ei kokousväki ole käynyt itse paikalla. Ja enpä muuten kauheasti usko, että käyvät paikalla. Eivät ainakaan pöytäkirjojen mukaan. On todettu, että työryhmä käy tarvittaessa paikalla tutustumassa tiehen. Ilmeisesti tarvetta ei useinkaan ole havaittu, on luotettu matemaattiseen ohjelmaan, josta jopa oma kehittäjä on todennut, ettei se huomioi kaikkea tien, eikä tien ympäristön ominaisuuksia.
Tänä syksynä kaupungilta on kerrottu, että kaupunki käyttää katulitu-ohjelman lisäksi toista ohjelmaa koulukyytejä suunnitellessaan, jossa huomioidaan valaistus ja muut olosuhteet, jotta he saisivat mahdollisimman hyvän ja tasapuolisen kyydityksen. Vaikkakin, jos esim kaupunkitaajamassa kävelet 2,7 km valaistua tietä ja valaisematonta saman verran maaseutualueella, ovat ne samanarvoisia. Valaisematon ei ole turvaton.

Lasten ja heidän vanhempiensa kannalta olisi todella hienoa, että yllämainitut epäkohdat saisi korjattua mahdollisimman pian, sillä pitäähän ne korjata. Kyllä tie pitää luokitella vaaralliseksi, jos se sitä on. Ja sitähän Tavolantie nimenomaan on. Ja jos ei sitä usko, voi katsoa ottamiani kuvia (linkki ylempänä), tai kysyä onnettomuuksien uhreilta tai kysyä tien varrella asuvilta, kuinka monta läheltä piti-tilannetta on nähty. Veikkaan, etteivät edes osaa arvioida oikeaa määrää. Niin monta ojaan hyppäämistä on ollut. Mutta hei, onni on Lohjalla ollut tähän asti, kauanko se onni kestää?

 

Perusopetuslaki (628), pykälä 32: Koulumatkat

Jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Jos esiopetusta saavan oppilaan matka kotoa esiopetukseen tai lasten päivähoidosta annetussa laissa tarkoitetusta päivähoidosta esiopetukseen on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. (19.12.2003/1139)

Edellä 1 momentin mukaisesti järjestettävä oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia. Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta, saa koulumatka kestää enintään kolme tuntia. (24.6.2010/642)