Huonosta sisäilmasta parempaan? Sisäilmaseminaarista opittua

 Olin Sisäilmayhdistyksen järjestämässä sisäilmastoseminaarissa maaliskuussa ja seminaari oli hyvä. Huippuasiantuntijoita oli paikalla lukuisa määrä.


Viestinnän tärkeys oli nostettu luonnollisesti isoon asemaan ja se on hyvä. Huonolla viestillä tai puutteellisella viestinnällä on todella kauaskantoiset ja haitalliset seuraukset, kuten monessa kaupungissa on todettu. Tämä on ilmeisesti huomattu myös Lohjalla, sillä osallistujalistasta löysin kuin löysinkin yhden nimen kaupungilta. Hienoa! Sillä hiljaisuus ei ole aina hyvästä.






Vaikka viestinnästä puhuttaessa sanoma olikin erittäin hyvä ja asiallinen, kyseenalaistaisin kuitenkin aika monta kohtaa luennoitsijan sanomisista. Hyvin monesta kohdasta paistoi läpi kuluttajan/kuntalaisen aliarviointi, vaikka sitä pyrittiinkin selkeästi välttämään. Yritys hyvä, mutta aliarvioinnilta ei kuitenkaan vältytty.
Ainoa ongelma ei siis ole kuluttajan/taviksen tietämättömyys asiassa, vaan myös asiantuntija tai kaupungin/kunnan edustajan kuntalaista/tavista kohtaan tekemä vähättely ja ajoittain jopa selkeä halveksunta. Luonnollisesti nytkään en yleistä, kaikki eivät halveksi kuten eivät kaikki tavikset/kuntalaiset ole tietämättömiä tai ole hysteriaan taipuvaisia. Tavisten/kuntalaisten keskuudessa elää myös asiantuntijoita, analyytikkoja, rauhallisia tiedonetsijöitä. Asiantuntijoissa on myös hysteerikkoja, taitamattomia viestijöitä, jotka saattavat saada hysteriaa taitamattomalla viestinnällä aikaiseksi.

Viestiessä on hyvä suhteuttaa mahdollisia riskejä ja miettiä, kuinka tuoda esille ongelma.

Viestiessä on ensiarvoisen tärkeä miettiä kuulijoita, vaikka viestijänä olisi hyvinkin kokenut, olisi hänenkin hyvä joskus käyttää viestiään kokeeksi jollakin "tavallisella", koe-esiintyä. Kokeneellakin viesti rutinoituu ja saattaa tulla vaara, että aliarvioi kuulijaa ja mikä pahinta, se näkyy ja kuuluu.










Erästä luentoa kuunnellessani hämmästelin suuresti sitä ylenkatseen määrää, mikä kohdistui kaikkiin muihin paitsi insinööreihin. Kaikki kunnia insinööreille, mutta koitetaanpa muistaa kuitenkin se, että jokainen me olemme hyviä jossakin, vaikka ei insinöörejä oltaisikaan. Jokainen meistä on alunperin ollut varustettuna sillä maalaisjärjellä (tai terveellä järjellä, miten vain). Toisilta se vain katoaa jossain vaiheessa.

Seminaarissa tuotiin esille myös esimerkkitapaus, kuinka sisäilmaongelmia on menestyksekkäästi (sisäilmatyöryhmän mielestä) ratkottu. Kuvan tekstissä kuvataan erään työpaikan sisailmaongelmien ratkaisua. Tässä oli käyty keskustelua, tehty tutkimuksia ja korjauksia. Vaikutti hyvinkin perusteelliselta työltä ja hienosti toimitulta, mutta minulle jäi päällimmäiseksi epäusko. Mistä johtui, että tilanne oli rauhoittunut? Esityksen perusteella sisäilmaongelma oli, korjauksia tehtiin, mutta katosiko sisäilmaongelman aiheuttaja? Se ei käynyt selväksi. Onko seurantaa tehty? Esityksen perusteella jäi mielikuva, että henkilökunta ei välttämättä viitsi enää valittaa. Moniammatilliseen työskentelyyn oli työryhmä tyytyväinen, mutta oliko kohde? Voi olla, että esityksestä ei vain käynyt selväksi, että remontti olikin peruskorjaus ja sisäilmaongelmaa ei enää ole. Vai johtuiko oma epäilykseni omista kokemuksistani sisäilmatyöryhmän työskentelystä?

Luonnollisesti näytteilleasettajia oli paljon. Mainoksia, mainoksia. Mutta hyvin mielenkiintoisia. Se vaan oli sääli, että osaa näytteilleasettajia ei tuntunut kiinnostavan vastata, jos kysyi kuluttajana, omakotitaloasujana, mutta kun kysyi yrityksen edustajana, johan alkoi kiinnostamaan. Että tähän toivoisi myös terästäytymistä. Sisäilmasto on aivan yhtä tärkeä, oli se talo (tai asiakas) miten iso tai pieni tahansa.

Kaikkein mielenkiintoisimmaksi ja päällimmäseksi jäi kuitenkin titaanioksidi. Titaanioksidi on laajasti käytetty kemikaali, jota käytetään aika yleisesti valkoisena pigmenttinä maaleissa, muoveissa, papereissa ja meikeissä (meidänkin perheyrityksessämme muuten käytetään titaanioksidimaaleja). Sitä käytetään myös lääkkeiden täyteaineena, väriaineena (E171) sekä aurinkovoiteissa suojaamaan ihoa UV-säteiltä. Titaanioksidi on myrkytön ja biologisesti inertti.
Tässä kohtaa hengähdän. Edelleenkin kammoksun sitä, että tehdään ehdottomia väitteitä, varsinkin asiasta, josta ei oikeasti vielä tiedetä tarpeeksi, mutta täytyy myöntää, että olen varovaisen optimistinen.

Titaanioksidi on valolla toimiva katalyytti, joka ei kulu reaktiossa. Kun valo osuu tiataanioksidilla käsiteltyyn pintaan, valon sisältämä energia irrottaa pinnasta elektronin ja siten synnyttää positiivisen elektroniaukon. Ilmassa oleva kosteus reagoi elektroniaukon kanssa muodostaen OH- -radikaalin ja irroitettu elekrtoni muodostaa hapesta O2- -anioinin. Nämä radikaalit reagoivat ilman epäpuhtauksien kanssa hajottaen orgaaniset yhdisteet lopulta vakaiksi lopputuotteikseen, eli hiilidioksidiksi ja vedeksi. (lähde claeris/claeris.fi)

Titaanioksidi on katalyytti eikä kulu reaktiossa, on taloudellinen ja käsitellyt tilat saa nopeasti käyttöön. Hmm, missaanko jotain, kun en ymmärrä, miksi tämä ei ole jo laajasti käytössä? Pitänee tutkia asiaa lisää, mutta olen varoivaisen innoissani.

Lohjalla on kiinteistöjen kunto hälyttävän huono. Siis todella laaja ongelma ja todella paha. Jos käyttäisin rumaa kieltä, sanoisin, että paska.
Voisiko titaanioksidi olla avuksi?

Erään kunnan koulussa oli (ja on edelleen) ko puhdistuskäsittely käytössä, koska oppilaat joutuvat olemaan sisäilmaongelmaisessa koulussa väistössä vuoteen 2018. Sisäilmaa seurataa säännöllisesti. Lasten vanhemmat voivat olla huoletta, sisäilma on tällä hetkellä tämän keinon avulla hyvä. Tämä keino on myös kunnalle loistava, tämä on täysin win/win-tilanne, sillä kunnan ei tarvinnut vuokrata tai ostaa kalliilla tilaelementtejä, vaan kunta säästi noin 400 000 € ja luottivat titaanioksidi.
Tästä annan mielelläni lisätietoja.  Seuraan tilannetta säännöllisesti.
#sisem2016 #claeris #titaanioksidi