tiistai 20. marraskuuta 2012

12 vuotta sitten

12 vuotta sitten syntyi ensimmäinen yhteinen lapsemme.

Ihana, rakas, poikamme, Pyry. Pyry William Olavi. Jyri oli aina halunnut antaa pojalleen nimeksi Pyry. William tuli Jyrin isältä ja Olavi minun isäni mukaan.

Synnyttäminen kesti 23 tuntia ja olin ajatellut innokkaana ensisynnyttäjänä, luomusynnytysten puolestapuhujana, että ilman mitään kivunlievityksiä mennään. Ei menty.

Saimme lääkärintarkastuksessa täydellisen terveen pojan kotiin. Parin viikon päästä ihmettelin neuvolassa hänen sinisiä kynnenalusiaan, oli kuulemma ihan normaalia.

Viisi viikkoa, melkein kuusi viikkoa Pyry meillä oli. Uudenvuoden aamuna, klo 9.21 Pyry menehtyi syliini. Yritin elvyttää, Jyri yritti elvyttää, Medi-Heli tuli, mitään ei ollut tehtävissä. '

Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS. Sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri "lohdutti" sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.

Kaikenlaisia sammakoita olemme joutuneet kuuntelemaan ja ymmrtämään. Ihmiset eivät aina osaa kohdata surua, varsinkaan tällaista surua. Eräskin lääkäri totesi kysyttyään kuinka vanhana Pyry menehtyi, että "voi voi, siinä ajassa ehtii kiintyäkin siihen lapseen" ????? Totesin hänelle katkerana ja tyynenä, että " hän mikään koiranpentu ollut. Kyllä siihen lapseen kiintyy jo raskaanaollessa.

Tämä päivä menee vähän matalapaineessa, mutta elossa olevien lasteni kanssa. Pouta on kipeänä ja olemme lääkäriin menossa, Puro, Paju ja Puhuri ovat päiväkodissa. Vaikka menetimme ihanan, rakkaan lapsemme, on meillä elämä jatkunut. Välillä paremmin ja välillä raskaammin.

  

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kiitos kaikille äänensä minulle luottaneille

Aika on kiittää kaikkia äänensä minulle luottaneille. Ensikertalaiseksi sain erittäin hyvä äänimäärän, ja jossakin olosuhteissa se olisi riittänytkin, mutta nyt ei aivan riittänyt.

Kiitos ja onnittelut läpipäässeille ja toivon heille kaikille voimia ja viisautta tehdä hyviä päätöksiä!

Itse vedin hieman henkeä, mietin tulevaa ja seuraavia haasteita. Tällä hetkellä nautin perheeni seurasta ja täytyy sanoa, että lapset nauttivat äidin läsnäolosta.