Istun kotona, keittiön pöydän ääressä, kello on 21.50. Tänään olen ollut töissä, käynyt hakemassa lapset, vienyt kotiin, lähtenyt perusturvalautakunnan kokoukseen, käynyt kaupassa hakemassa leipää ja riisiä.
Lapset ovat nukkumassa, en ehtinyt heidän kanssaan juuri olemaan, mies istuu vieressä, en ole ehtinyt hänen kanssaan keskustelemaan.
Ensi viikolla on aluetoimikuntien johtokunnan kokous, veteraanineuvoston kokous, lasten silmä- ja hammaslääkäreitä, töitä ja kotonakin voisi olla.
Vaikka nyt olenkin väsynyt ja mietin kaiken mielekkyyttä, tarkoitusta, olen tämän päivän saldoon tyytyväinen. Sain puhuttua iäkkäille tärkeistä asioista, varsinkin kun puhuin heidän puolestaan, jotka minuun ovat olleet yhteydessä.
Toinen niistä asioista, joista puhuin, on herättänyt paljon keskustelua alueellamme.
Keskustelu tulee jatkumaan, aluetoimikunnissa.
Ensi viikolla taas ehkä vähän viisaampana, ainakin taas vähän enemmän töitä uuden, toivottavasti paremman, asuinkuntamme eteen tehneenä. Toivon, että tämä kaikki vaikuttaa positiivisesti lastemme tulevaisuuteen.
