keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kohtaamisia kouluverkon vaikuttajaraadin puitteissa

Kouluverkon vaikuttajaraadissa toimiminen on ollut haastavaa ja hyvin mielenkiintoista.
Meitä on niin paljon ja niin erilaisia toimijoita ja vanhempia, on ollut palkitsevaa ja hyvin opettavaa keskustella näiden upeiden, vahvasti tuntevien ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Peräänkuuluttaessani tunteiden kurissapitämistä, faktoihin paneutumista, ovat he jokainen hengittäneet syvään ja osoittaneet joka kerta sitoutumisensa lastensa hyväksi. Kyllä sitä nurinaakin kuuluu, se on selvä ja kuuluu asiaan, mutta oikeassa paikassa.
Toisaalta toivoisin olevani myös se, jolle nuristaan, mutta kuulin juuri vahingossa erään raatiin kuuluvan sanovan, että "mä kerron tän huhun vasta, kun Lotta ei ole kuulemassa", päälle pärähtänyt hyväntahtoinen röhönauru oli kuitenkin parasta.

Olen päässyt keskustelemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa en olisi aiemmin arvannut keskustelevani, olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä, joilta en sitä ikinä olisi odottanut, osannut edes ajatella. Olen hyvin kiitollinen näistä hetkistä.

Työstämme puheenollen, viimeistelyryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa maanantaina ja saimme hyvän pohjan kirjalliselle työllemme aluilleen. Keräämme kaikesta työryhmän kokoamasta tiedosta tietopaketin, kompaktin esityksen. Tapaamisessamme asetimme tavoitteemme, teimme työnjaon ja sovimme seuraavan tapaamisemme, jolloin on enemmän jo lihaa luiden ympärillä.
Työmme tavoitteena on mm.
  • täydentävän tiedon tuottaminen päättäjien päätöksenteon tueksi
  • näkökulmana OPS2016
  • oppilaiden ja henkilökunnan hyvintointi ja työrauha
  • tuodaan esiin:
    • elävä maaseutu, voimavara Lohjalla
    • Hinku-hanke
    • tilat vs ryhmäkoot
    • sisäilmasto
    • mitä tehdään mahdollisille tyhjille seinille
  • vaihtoehtoiset säästöt
Kirjallinen tuotoksemme tulee olemaan valmis ennen viikkoa 21, jolloin se luovutetaan sivistystoimeen, kasvatus- ja opetuslautakunnalle sekä valtuuston käyttöön.
Muistakaa varata viikolle 21 kalenteriinne aikaa! Siitä lisää infoa tulossa.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Onko kuntalaista vaikea kuulla? Onko se tarpeellista?

Tämä viikko on ollut vauhtia täynnä.
Maanantaina olisi ollut aluetoimikunnan kokous, jonka jouduin ikäväkseni jättämään väliin viime viikoisesta toimenpiteestä toipuessani. Kokous oli kuulemma hyvä ja keskusteleva. Sivistysjohtaja oli avaamassa alueen asukkaille kampushanketta, kiitos hänelle siitä.
Harmitus itselle,  että tupa ei ollut täynnä. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Ehkäpä yleisön poisjääminenkin oli yksi kannanotto.
Hanke on siinä mielessä tärkeä, että voisimme osoittaa alueemme kehittämisen olevan asukkaiden tahto, ei vain mustasukkainen nykyisistä palveluista kiinnipitävä asenne, "kun tää on aina ollut täällä", ei tänne mitään uutta voi tehdä, ei. Mitä me nyt tänne muka saataisiin? No, tyhjän saa kyllä pyytämättäkin.
Olen saanut aluetoimikunnan omaan kampustyöryhmään upeita osaajia ja ajattelijoita, joista yksi ehdotti minulle uudenlaista työkalua kyselyyn (ylhäällä oikealla linkki sinne, käykää tutustumassa ja osallistumassa), joka on aivan ainutlaatuinen Suomessa. Ja ME saamme olla pilottina. Tämäkin kertoo Nummen aluetoimikunnan suunnannäyttämisestä ja ennakkoluulottomasta otteesta ja ennenkaikkea halusta KEHITTÄÄ alueemme palveluja. Aina ei ole kyse siitä, mitä meillä jo on täällä, vaan voi olla kyse siitä, mitä meille voisi tulla, mitä me tarvitsemme, mitä emme tarvitse ja kuinka voisimme parantaa jo olemassaolevia hyviä palveluja. Alueen kasvu ja kehitys ei olisi pahasta. Kasvua vaan ei tule, jos ei ole palveluja. Nyt aktiivisesti mukaan kehittämään ja ideoimaan. Kaikkea ei voi tietenkään saada, mutta asiat voivat parantua, jos sanoo etukäteen jotain.

Tiistaina olikin kouluverkon vaikuttajaraadin kokous. Sinne pääsin (jes). Ja oli muuten erittäin hyvä ja rakentava kokous. Sitä ennen kotiläksynä kävin läpi vanhempaintoimikuntien tekemiä swotteja kouluistaan. Ihailtavaa työtä.
Vanhemmat ovat oikeasti miettineet koulujen vahvuuksia, niitä tietenkin osataan katsoa, mutta osattu katsoa realistisesti koulujen heikkouksiakin. En voi kuin ihailla raadin jäsenten sitoutumista ja halua tehdä perusteellisesti ja hyvin työnsä.
Se, mikä oli silmiinpistävää, oli se, kuinka monessa oli vahvuudeksi melkein jokaisessa ensimmäisenä opettajien ammattitaito ja sitoutuneisuus. On todella hienoa, miten vanhemmat näkevät opettajat ja arvostavat koulujen opettajien työtä.  Ja seuraavaksi oli kodin ja koulun yhteistyö.
Kokouksessamme oli myös läsnä sivistystoimesta opetuspäällikkö ja teknisestä toimesta hallintopäällikkö. He ovat saaneet todella paljon kiitosta raadin jäseniltä ennakkoluulottomasta ja avoimesta tavastaan osallistua keskusteluun, kuunnella mielipiteitä ja avata esimerkiksi koulukuljetuskustannuksien perusteita. Ketään ei lynkattu, vaan kaikille jäi päällimmäiseksi kokouksen jälkeen positiivinen mieli. Olemme saaneet rakennettua todella hyvän tavan toimia.
Tästä kokouksesta lisää kouluverkkovanhemmat.worldpress.com

Keskiviikkona oli ensin alueiden johtokunnan kokous, jossa esittelin kouluverkon vaikuttajaraadin, kerroin edellisen päivän kokouksesta, mihin ollaan päästy ja mitä ollaan tehty. Puhuin myös tavoitteistamme, tiedotuksestamme ja kiitin Mäntynummen rehtorin toimia hänen kutsuessaan tutustumiskäynnille niiden vanhempaintoimikuntien vanhempia, joiden lasten koulut ovat lakkautusuhan alla, ja joiden lapset olisivat mahdollisesti tulossa hänen kouluunsa. Vanhemmat ovat kiitelleet tätäkin toimintaa.  Tästäkin lisää kouluverkkovanhempien omassa blogissa.

Tämän kokouksen jälkeen oli aluefoorumi. Aluefoorumi on olennainen osa lähidemokratiaa. Sen tarkoituksena on vuoropuhelu kuntalaisten ja valtuutettujen sekä johtavien viranhaltijoiden kesken. Aluefoorumi on järjestetty nyt kaksi kertaa Lohjan, Nummi-Pusulan ja Karjalohjan yhdistymisen jälkeen. Siis kahden ja puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla puoli tuntia, toisella kerralla 45 minuuttia. Hieno tilaisuus, kysyjiä oli tällä kertaa enemmän kuin viimeksi, kiitos paikalle tulleille, mutta niin oli vastaajiakin. Kiitos heille, jotka tulivat paikalle.
Surullista oli se, kuinka jotkut valtuutetut tulivat myöhässä, jäivät ovenrakoon seisomaan, katsoivat hetken ja kääntyivät takaisin kahvioon. Toiset istuivat paikalleen, mutta ravasivat edestakaisin. Todella surullista oli se, kuinka valtuutetut, jotka ovat saaneet puheenjohtajuuden lautakunnissa, eivät kunnioittaneet tilaisuutta, eivät kunnioittaneet kuntalaisia sen vertaa, että olisivat tulleet paikalle. Toki heitäkin oli paikalla ja heitä kiitän siitä. Ehkä tässä on meillä lähidemokratian kehitystyöryhmässä mietinnän paikka? Ehkä valtuutetut eivät ole saaneet viestiä? Ehkä he eivät ymmärrä aluefoorumin tarkoitusta? Viesti oli kyllä tullut perille, sillä valtuutetut kuitenkin osasivat tulla paikalle klo 18. Valtuustokokous yleensä alkaa muistaakseni klo 17.

Mieleenpainuva hetki oli se, kun tilaisuus päättyy klo 18, tuli erään lautakunnan puheenjohtaja paikalleen klo 17.59. Siihen oli varmaan jokin syy. Varmaan oli jokin hyvä syy.

Onko se todella liikaa pyydetty, jos kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana pyydetään valtuutettuja kuuntelemaan, olemaan valmiina vastaamaan kysymyksiin. Toki he ovat kokoajan puhelimen ja sähköpostin päässä, mutta jos aluefoorumi järjestetään nimenomaan valtuutettuja ajatellen ennen valtuustokokousta, johon he muutenkin ovat tulossa, onko se todella liian iso vaiva kuulla kuntalaisia? Kuulla heitä, jotka ovat äänestäneet valtuutetut heidän puolestaan tutkimaan asialistoja, esityksiä, kannanottoja, tietoja ja niiden pohjalta tekemään heidän puolestaan päätöksiä. Onko se tosiaan liikaa? Kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana.
Toinen ääripää oli se, kun lähtiessämme aluefoorumista, eräs valtuutettu juoksi peräämme ja pysäytti erään kysymyksen esittäjän ja kiitti tätä kysymyksestä. "Lisää näitä" totesi valtuutettu, puristi kysyjän kättä ja hetken he vaihtoivat ajatuksia. Kiitos tästä. Tämä, jos mikä, on esimerkillistä toimintaa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Muutos ei aina ole pahasta

  "The most wasted resource
 today is all the people living
 in our cities and villages.
 There is so much passion
 and know-how, so much of
 everything. It’s not being
used and utilized properly."

Sosiaalisen yrittäjän John Higsonin sanoihin kiteytyy myös tämän päivän kunta-ajattelu ja -toimiminen. Lähidemokratiaa kehitellessä törmää usein muuriin nimeltä byrokratia. Ja muuriin nimeltä tahtotila. Se on näkymätön muuri, sen taakse piiloudutaan ja ollaan kuitenkin näkyvillä.
Aluetoimikunnassa toimiminen on haastavaa ja usein hyvinkin turhauttavaa.
Aluetoimikunnat ovat täynnä hyviä, ajattelevia ja ammattitaitoisia ihmisiä, joiden tieto-taitoa ei käytetä hyödyksi ja se on sääli, sillä moni lopettaa toimimisen, koska ei saa vastakaikua, eikä häntä kuunnella.

Olen aiemminkin todennut sen, kuinka iloinen olen ollut sivistystoimen halusta kuunnella alueen ihmisiä ja ottaa osaa vaikuttajaraadin toimintaan, että saataisiin mahdollisimman hyvä ja kattava selvitys kouluverkosta. Se, jos mikä on ollut esimerkillistä toimintaa lähidemokratian ja kunnan kehityksen hyväksi heti selvitystyön alkumetreillä. Halutaan tehdä ja kehittää yhdessä.

Toivon muidenkin toimialojen seuraavan edelläkäyvää ja ennakkoluulotonta sivistystoimea ja kasvatus- ja opetuslautakuntaa. Se, että kuulee aluetoimikuntia ja vaikuttajaraateja, ei ole keneltäkään luottamushenkilöltä pois. Päinvastoin. Ihmiset arvostavat sitä, että heitä kuullaan ja ihmiset muistavat sen. Lautakunnissa olevat jäsenet ovat äänestettyjä toimeensa. Eikö enää tarvitse kuulla äänestäjiään? Vai onko tämä asia uutena vaikea sisäistää ja vaikea vain ottaa käyttöön. Lohjalla lähidemokratia on nuori, reilu kaksi vuotta on ollut toiminassa ja kehitettävää on paljon. Kehitettävää on asenteissa, käytännöissä ja toimissa. Käytännöt muuttuvat toimiessa, huomataan, jos joku asia ei toimi, niin korjataan. Eikö sen niin pitäisi mennä? Ne on ne asenteet, joita on vaikeampi muuttaa. Muutos ei aina ole pahasta.

Olemme monta ennakkoluulon seinää kaataneet, mutta monta on vielä jäljellä, niin aluetoimikuntien sisällä kuin ulkonakin. Toiminnan kehittyessä ja toimintaa kehittäessä on helppoa arvostella, varsinkaan, jos itse ei ole toimintaa kehittämässä. Nummen aluetoimikunnan kokoukset ovat kaikille avoimia, tervetuloa mukaan! Kaikki keskustelu on hyvästä. Toimintaa eikä aluetta pysty kehittämään vain nurisemalla itsekseen ja/tai mölyämällä.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ice bucket challenge - äippä kauhuissaan

Öh, kauhusta kankeana odotan huomista FESS-toimenpidettä, ja mikäs mukavampaa ajavietettä kuin vastata 10 vuotiaan tyttäreni haasteeseen. Kauhusta kankeana sekin tuli suoritettua.
Rohkaisin siis mieleni ja suoritin Ice Bucket challengen lihasrappeumasairauden eli ALS:n tietouden ja Lihastautiliiton hyväksi. Haastoin tekemään saman lohjalaisia kansanedustajaehdokkaita. Kauhun sekaisin tuntein vain jäi sanomatta pari nimeä, mutta kirjallisenahan se onkin painavampaa.
Eli haastan: Joona Räsänen, Mia Välimäki, Birgitta Silvennoinen, Piritta Poikonen, Birgit Aittakumpu, Paula Nordström, Björn Heir. Siitä vaan, pää kylmäks.



Äipän kuvaajana toimi 7 vuotias tyttäreni ja kastelijana 8 vuotias tyttäreni.  Jotta kiitos jälkikasvulle.