keskiviikko 11. tammikuuta 2017

"me emme ota enää lapsia kyytiin"

Koulukyydit. Voi murhe.

Voisi kuvitella, että kaupungissa, jossa 5521:sta oppilaasta 1500 on kuljetusoppilaita (20.5.2015), sujuisi koululaisten kuljetukset ongelmitta, tai ainakin syyslukukauden alkuvaikeuksien jälkeen hienosti. Kokemusta ainakin luulisi olevan. Viime vuonna logistiikka palkkasi yhden määräaikaisen työntekijän kesälomien yli lokakuuhun. Se on hyvää reagointia ruuhkautuneeseen ja ongelmaiseen palveluun, mutta se ei ikävä kyllä ratkaise kaikkia ongelmia.

Ymmärrettävästi vuoroliikenteen linja-autot ovat ensisijainen kuljetusmuoto, mutta mitäs sitten, kun liikennöitsijä ilmoittaa vuorojen lopettamisesta? Yleisin ratkaisu on se, että lapset odottavat seuraavaa bussia. Koulujen on huolehdittava tässä tapauksessa koululaisille valvottu odotustila tai valvottua toimintaa.

Mielestäni on hyvä opettaa lapsia käyttämään vuoroliikennettä, meidän perheessämme käyttöä olisi enemmänkin, mutta meillä päin vuoroliikennettä ei ole. Ei ole kuin arkipäivisin ja silloinkin rajattuina aikoina. Viikonloppuisin on turha kuvitella liikkuvansa muutakuin omalla autolla.
Meidän pysäkiltämme lapset nousivat ennen joululomia täyteen bussiin, joka aamu. Kysyessäni tätä tekniseltä toimelta, he totesivat, että vuoroliikenteessä matkustajamäärän voi ylittää satunnaisesti 30 prosentilla. Onko melkein joka aamu satunnaisesti?

Vuoroliikennettä olisi oikein mukava siis tukea, käyttää ja opettaa lapsia käyttämään sitä.

Koulubussin aikatauluun on tullut muutos. Muutos koskee Saukkolan suuntaan klo 13.07 aikaisemmin menneen bussin lähtöaikaan. Uusi lähtöaika koululta on tammikuusta v.2017 lähtien klo 13.27. Muutos koskee niitä oppilaita, joiden koulu loppuu klo 12.30.  

Koululta tulleen Wilma-viestin mukaan liikennöitsijä on siirtänyt vuoroa. Liikennöitsijä tosin ilmoitti yksipuolisesti eilen, että se ei enää ota lapsia kyytiin tuohon aikaan.  Ei koululaisia eikä esikoululaisia. Tämän viestin lähtiessä maailmalle ei rehtorilla vielä ollut tietoa liikennöitsijän yksipuolisesta ilmoituksesta. Eikä todennäköisesti kaupungillakaan.

Voiko tosiaan PALVELUNTOIMITTAJA tehdä yksipuolisen ilmoituksen loppuasiakkaalle?
Kuinka kaupunki aikoo reagoida? Toivoakseni kaupungilla juuri parhaillaan on kiirettä heidän selvittäessään tilannetta ja hoitaessaan kyydit parhaan mahdollisen vaihtoehdon mukaan. Siis lapselle parhaan.

Koulu alkoi heti suunnittelemaan lapsille sopivaa odotustilaa ja tekemistä seuraavaan vuoroon, johon suostutaan ottamaan lapsia kyytiin, mutta nyt kaupungin pitää toimia nopeasti ja ilmoittaa liikennöitsijälle, että sopimuksen mukainen palvelu alkaa olemaan kyseenalaista.
Koulumme huolehtii todella hyvin lapsista ja kyytien sujuvuudesta, mutta heidän keinonsa ja resurssinsa ovat rajalliset.
Koululla on rajattu määrä avustajia, jotka huolehtivat lapset pysäkeille ja muihin kyyteihin. Jokainen kyyditys vaatii resurssia kouluavustajista ja jokainen resurssi lasten kyytien odottamiseen, saattamiseen ja huolehtimiseen on resurssi pois oppitunneilta. Ja mitä enemmän on lapsia siirrettävänä, sitä useampi avustaja tarvitaan. Näin säästäessään kyydeissä kaupunki ottaa sen säästön opetuksesta pois. 
Kuinka kauan kaupunki aikoo säästää kyydeissä opetuksen laadun kustannuksella?

Myös muualla Lohjalla kyydit aiheuttavat päänvaivaa, edelleen. Tammikuussa. Olen ollut puheissa muutamien vanhempien kanssa, jotka ovat toivoneet ja vaatineet lapsilleen turvallisempaa koulukyytiä  ja jotka ovat lopulta vain luovuttaneet väsymykseensä tyhjiin vastauksiin ja byrokratian seinää törmätessään. Osa vanhemmista on lyhentänyt työpäiväänsä, jotta voi viedä lapsensa kouluun, osa on tehnyt muita järjestelyjä, jotkut eivät ole voineet tehdä järjestelyjä, vaan ovat sydän syrjällään ja toivovat joka päivä, että autoilijat noudattaisivat nopeusrajoituksia, että ei olisi liian liukasta ja että lapsi pääsisi kyytiin ehjänä.

http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html

Lohjan kaupungin hallintopäällikkö Raija Rönkä-Nieminen sanoo, että uusilla koulumatkapäätöksillä halutaan taata kaikille koululaisille samat periaatteet. (L-U 13.8.2016)
Ihan hyvä ja kannatettava periaate, mutta jos se tarkoittaa sitä, että ennen he, jotka haettiin kotipihasta, menevät nyt vaarallisen tien varrelle, se sotii mielestäni juuri sitä periaatetta vastaan. Sitä en tarkoita, että kotiovelta pitäisi hakea. Tarkoitan sitä, että JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää   kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä,  jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
Kysyin tästä samoista periaatteista viime syksyn alueiden johtokunnan kokouksessa teknisen toimen edustajilta. Kysyin, onko siis ymmärrettävä niin, että sama periaate tarkoittaa vain matkan pituutta? Eli esimerkiksi kaupungissa, valaistua kevyenliikenteen väylää kävelevä lapsi kävelee 2,5 kilometriä kouluun ja maaseudulla 2,5 kilometriä valotta kävelevä lapsi ovat saman periaatteen arvoisia? Vastaus oli: kyllä. Pimeä ei ole turvaton.

Toki voi myös hakea lääkärintodistusta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti