torstai 13. helmikuuta 2014

Turhautuminen byrokratiaan ja siihen liittyviin asioihin

Tänään tuntui todella paha turhautuminen. Asioita on vaikea korjata ja viedä eteenpäin ilman tukea. Jos kokoajan tulee seinä vastaan, joka puolelta, ei tee enää mieli edes yrittää. Ja tulee kokoajan lisää pyyntöjä ja yhteydenottoja korjattavista asioista. Miten voi tehdä yhtään mitään, kun kukaan ei ole kiinnostunut oikeasti? Kuinka voi tehdä asioille mitään, jos vastauksena saa byrokraattista diipadaabaa, joka päättyy sanoihin, kyllähän sä Lotta ymmärrät.

Arvoisat ihmiset, ongelmahan on se, etten mä ymmärrä. 
En ymmärrä sitä, miksi pitää tehdä asiat aina samalla tavalla, varsinkin, jos siitä seuraa vain ongelmia, 
en ymmärrä, miksi ei voida kuunnella, aidosti, 
en ymmärrä, miksi riidat pitää jalostaa pyhään vihaan,
en ymmärrä, miksi ei uskalleta hypätä laatikosta ulos,
en ymmärrä, miksi asioita pitää tehdä liian vaikeasti, varsinkin asioita, jotka eivät ole vaikeita,
en ymmärrä, miksi kaiken pitää olla peliä
en ymmärrä, miksi niissä peleissä laskelmoidaan voittaja(t), niitä ei koskaan ole näissä peleissä,
en ymmärrä, miksi on vaikeaa antaa jollekin jotain, ihan sen vuoksi, että se on oikein, jos joku sitä tarvitsee enemmän kuin sinä
en ymmärrä, miten voi olla vaikeaa se, että joku voi olla onnellinen, vähemmällä tai eri syystä 
en ymmärrä, tekopyhää p*skaa.
En siis ymmärrä montaakaan asiaa, mutta sen ymmärrän, että tämä tulee jatkumaan ikuisesti. Tai siis en sitäkään ymmärrä, mutta osaan kuitenkin edes kohdata todellisuuden, vaikka en aina haluaisi.

Näillä positiivisilla ajatuksilla tänään.