Suurin kaikista on rakkaus

Pääsimme viikonloppuna juhlimaan tyttäreni kummitädin häitä.
Alkukesä on ollut hyvin viileä ja sateinen ja vaikka vesisade häiden aikana vanhan uskomuksen mukaan tuo hyvää onnea hääparille, pidimme peukkuja, että ei nyt kamalasti sataisi. Tulihan sitä sadetta, mutta onneksi ihan vähän, sen verran, että uskomus saa toteutua.

Tyttärelläni, morsiamen 7 vuotiaalla kummitytöllä oli kunniatehtävä olla sormuksenkantaja. Tehtävä oli hyvin jännittävä, moneen kertaan tyttö varmisti, mitä pitää tehdä ja missä vaiheessa. Papin pyytäessä sormusta vastuullinen tyttäreni tehtävän tärkeyden tietäen meni reippaasti ja innokkaana antoi sormuksen. Hienosti suoritettu! Ja voi että, kuinka tyttäreni sädehti sen jälkeen. Kiitos ihanalle morsiamelle!

Morsiamenryöstö suoritettiin tyylillä.

Morsian palasi omin neuvoin.

Kaasojen ja bestmanin puheet saivat vieraat vuoroin kyyneliin ja naurunpurkauksiin. Aivan upeita olivat!

Tytärpuoleni toimi pitopalveluna häissä ja todella hienosti hänkin suoriutui. Kova homma tehdä näin isolle porukalle ensi kertaa pienellä määrällä apuja, mutta onnistui todella hyvin! Kakku oli kaunis ja herkullinen ja ruoka oli todella hyvää!

Kaiken kaikkiaan juhlat olivat aivan ihanat ja väkisinkin muisteli omia häitä ja omia tunnelmiaan silloin. Olin onnellisessa asemassa siinä, että molemmat vanhempani pitivät puheen meille. Muistan, kuinka isäni pitämä puhe kosketti kaikkia, jopa näiden häiden morsiamen isää. Hän ei ikävä kyllä pystynyt nyt pitämään puhetta, mutta kun oma isäni aikoinaan piti puhetta, totesi tämän päivän morsiamen isä silloin tyttärelleen, että "kuuntele, tämä voisi olla minun sanomani sinulle."

Kysyin morsiamen äidiltä puheista, missä vaiheessa puheita pidetään lisää, missä vaiheessa morsiusparin vanhemmat pitävät puheensa, jotta osaan olla paikalla kuuntelemassa, sillä lasten kanssa juhlissa ollessa ei aina pysty olemaan paikallaan. Puheita ei ollut tulossa. Ei siksi, ettei morsiuspari olisi halunnut, sana oli vapaa, mutta puheita ei kuitenkaan ollut luvassa. Morsiamen äiti olisi halunnut pitää puheen, mutta hän ei pysty. Se nyt vaan ei ole kaikkien juttu. Juhlien jatkuessa tämä oli jäänyt vaivaamaan minua ja myöhemmin sovimme morsiamen äidin kanssa, että sanon pari sanaa hänen puolestaan. Minun sanomani ei korvaa äidin enkä isän sanomaa, olen vain minä, mutta morsiamen kummitytön äitinä sanomani on ainutlaatuinen.

Minulle ei jäänyt hirveästi aikaa valmistella puhetta, koska sovimme vasta hääjuhlissa puheestani, mutta ei sen pitkä tarvitse olla. Puheeni pohjalla käytin omaa tuntemustani heistä.  Tärkeä osa morsiusparin elämässä on eläimillä. Heillä on todella iso määrä niitä, he ovat olleet lemmikkimessuillakin esittäytymässä ja tämän linkin kautta pääsee tutustumaan niihin. Heillä on myös pienen pieni (hah) minipossu ja lahjamme oli paikallisen puusepän tekemä kehto. Näihin molempiin puheessanikin viittaan
Vihkisaarnassa pappi puhui tahdosta rakastaa, ja se on mielestäni tärkein osuus rakastamisessa. Rakastaminen ei ole aina itsestäänselvyys, tärkeintä on tahto rakastaa ja sen tahdon säilyminen. Meidät vihkinyt setäni korosti meille rakastamisen tahdon tärkeyttä. Halusin myös korostaa tälle ihanalle parille tätä.

Ihanat Jatta ja Janne

Kiitos, että halusitte jakaa tämän päivän kanssamme

Olkaa onnellisia.

Avioliitto eikä yhdessäolo ole aina rakkautta auvoimmillaan, kuten varmasti olette jo huomanneet.

Te olette tänään luvanneet tahtoa rakastaa. Joskus rakkaus on vain siitä tahdosta kiinni.

Muistakaa tahtoa.

Tuolla lahjapöydän juurella on tuo, mihin moni on jo kompastunutkin, rakkaudella maalattu ja rakkaudella äitisi ja enosi perheineen hankkinut tulevaisuudessa käyttöönne, mutta ei kuitenkaan possun käyttöön. 

Eläköön herkkyys ja rakkaus!

   

Oilaantien liikenneturvallisuuden parantaminen Niilonpirtin purku- ja uudelleenrakentamistöiden ajaksi

Olen  lähestynyt teknistä toimea alla olevalla pyynnöllä parantaa Oilaantietä koulutienään käyttävien alakoululaisten turvallisuutta Niilonpirtin purkamisen ja uudelleenrakentamisen ajaksi järjestämällä koulukyydin Oilaantien alueen kaikille alakoululaisille.

Vaarallisella, hyvin mutkaisella ja kapealla tiellä tulee raskaan liikenteen määrä kasvamaan huomattavasti näiden töiden aikana. Sain vastaukseksi vähemmän tyydyttävän

Kuljetussuunnittelu on käynnistynyt tänään

reittejä tehdään nyt kolmen viikon ajan

tarkasta lasten hakupaikat on tiedossa elokuun alussa

reiteissä ei ole tapahtunut muutoksia

rakentamista ja purkamista tapahtuu eri puolilla kaupunkia

Roution hanke käynnissä purun osalta nyt ja rakentaminen syksystä alkaen

Ojaniittuhanke ollut käynnissä koko vuoden samoin samalla alueella oleva vammaisten asumisyksikkö ja tuotantokeittiö mikään rakentamisen ei tähän mennessä ole katsottu lisäävän alueen liikennettä siinä määrin että kuljetusta olisi rakentamis tai purkutoimenpiteiden johdosta lähdetty muuttamaan

Vertailussa käytetyn Routionmäen ja Ojaniitun seudut eivät ole minulle tuttu, mutta eikö esimerkiksi Routiolla ole kevyenliikenteen väylä? Meillähän sitä ei toistaiseksi vielä ole, joten lasten turvallisuus tulisi huomioida ja tutkia mahdollisuus kuljetusten järjestäminen kaikille Oilaantien alueen alakoululaisille.

Kustannuksia mietittäessä tulisi huomioida kustannusten lisäksi ennen kaikkea turvallisuus ja murhe, jos jotain tapahtuu. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Toisaalta kevyenliikenteen väylän valmistuessa kustannusten lasku kuljetuksissa on ilmeinen.

Toivon todella, että kaupunki ottaa lasten turvallisuuden huomioon Niilonpirtin töiden ajan ja elokuussa saavat lapset ja vanhemmat turvallisin mielin aloittaa uuden lukuvuoden.

Edellisen pyyntöni laitoin ainoastaan tekniselle toimelle, nyt huoleni vastaanotti myös lautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Mielenkiinnolla odotan vastetta.

Onko kysytty kysymystä miksi?

Kun seuraa lehtien kirjoittelua valtakunnallisestikin, näkyy ikävällä tavalla taloustilanteen paine innossa lakkauttaa pieniä lähikouluja.

Se taas on herättänyt voimakastakin keskustelua laajasti. Kuntalaisten kesken puhutaan vääristä säästöistä, vääristä luvuista, virheellisistä taulukoista, jopa valheellisista perusteluista, esim. keksityistä sisäilmaongelmista.

Esimerkiksi Salossa on kouluja lakkautettu ja edelleen käydään lakkautuskeskusteluja joidenkin koulujen kohdalla.  Kotkassa on Tiutisen koulua yritetty lakkauttaa useaan otteeseen ja se on herättänyt voimakkaita tunteita myös siellä.  Koulupolitiikasta puuttuu kokonaisnäkemys - mielipidekirjoitus kertoo hyvin tilanteesta siellä, tosin kiitettävän maltillisesti.
Näin myös Lohjalla. Eli ei mitenkään ainutlaatuista tällä hetkellä.

Lohjan tekee ainutlaatuiseksi se, että kouluverkon vaikuttajaraadin tekemän analyysin jälkeen kaupunki tarkisti lukujaan, teki korjauksia ja tämän lisäksi pidimme yhteisen seminaarin, jossa keskustelimme mm. laskutapojemme eroista ja siitä, että meillä kaikilla on sama tavoite: oppilaiden hyvinvointi ja opetuksen laadun takaaminen. Tämän lisäksi me olemme päässeet vertailemaan lukujamme, pääsemme tutkimaan kaupungin taulukoita, laskutapoja ja säästöjä. Siinä Lohja on edelläkävijä, pioneeri. Avoimuuden ja  läpinäkyvyyden tavoittelussa. Lähidemokratiassa.

Lukiessani muiden kaupunkien samoista tilanteista ja lähes identtisistä huomioista virheellisistä laskelmista, en voi kuin ihmetellä. Miten voi olla niin, että joka paikassa kuntalaisten mielestä lasketaan väärin ? Mikä tässä on vialla? Mitä tässä on takana? Kyseenalaistamista täytyy tehdä, sen on selvä. Ja kunnon keskustelua käydä. Keskustelu on aina hyvästä. Kyseenalaistaa tulee myös se, että voivatko kaikki luvut olla virheellisiä? Kaikkialla? Miksi viranhaltija itse luottaa niihin? Miten ne on laskettu? Vai onko se tulkintakysymys?

Minun on hyvin vaikea uskoa, että joka paikassa voisi olla epäpätevää henkilökuntaa, ettei osattaisi laskea tai että tahallaan tehtäisiin väärin. Onhan se mahdollista, mutta onko se todennäköistä? Voisiko sattumalta hyvin monessa kunnassa, jossa tätä keskustelua käydään, olla väärinlaskevia, tahallaan väärin tekeviä virkamiehiä?

Lapsiin liittyvät ratkaisut koskettavat hyvin monia ja nostaa voimakkaita tunteita. Kun tunteet ovat pelissä, usein voi myös harkintakyky pettää. Toki on heitäkin, joilla se ei petä, mutta hyvin usein unohdetaan maltti.

Näissä säästötalkoissa ja toimenpide-ehdotuksissa ja niitä vastustaessa, onko muistettu kysyä yhtä kysymystä? Onko mietitty tässä kaikessa ihan sitä peruskysymystä? Miksi? Jokaiseen väitteeseen tulisi voida esittää kysymys: miksi? Niin ehdotuksen tekijä kuin vastustajakin.

Miksi ehdotat tätä? 

Miksi vastustat ehdotusta? 

Vastaukseksi kummaltakaan eivät käy:

• siksi
• musta tuntuu
• noku
• ei niin saa tehdä
• tää kuulostaa hyvältä
• toivotaan, että tulee hyvää
• emme ole tutkineet 
• emme ole suunnitelleet etukäteen 
• emme ole tarkistaneet
• en tiedä
• saattaa olla hyvä
• saattaa olla huono
• tämä on aina ollut tässä
• ei kannata 
• näin pitäisi tehdä
• jos mitään ei tehdä....
• mielestäni.....

 Sen jälkeen, kun on mietitty kunnolla ja löydetty vastaus miksi-kysymyksiin, voidaan jatkaa keskustelua vähemmän kiihkolla ja analyyttisemmin. Molemmin puolin. Ja pitääkö aina olla vastapuolet? Voisiko tätä tehdä yhdessä?

Every time you stop a school, you will have to build a jail. 

What you gain at one end you lose at the other. 

It's like feeding a dog on his own tail. 

It won't fatten the dog.

- Mark Twain, Speech, 11/23/1900

Hyrsylän, Neitsytlinnan, Oinolan, Ojamon ja Tytyrin koulujen vanhemmille mietittävää

Kasvatus- ja opetuslautakunta kokousti eilen, 3.6.2015 ja esityslistalla olivat Hyrsylän ja Neitsytlinnan koulujen toimintojen siirtämiset sekä lakkautuset.

Hyrsylän koulun vanhemmat yhdessä Nummen aluetoimikunnan kanssa tekivät kasvatus- ja opetuslautakunnan kokoukseen asianomaisiin esityslistan kohtiin kannanotot, joissa kyseenalaistamme päätösesitykset niiltä osin, kun päätösesitysten perusteet eivät esityslistasta tai liitteistä selviä.

Viranhaltijat ovat perustelleet kantaansa terveysriskillä, mutta terveystarkastaja ja toisaalle siirtynyt ympäristöterveyspäällikkö molemmat ovat kuluneen vuoden aikana todenneet, ettei Hyrsylän koulussa ole terveyshaittaa ja sillä perusteella ei koulua tarvitse sulkea.

Sulkemis- tai jatkamispäätöksen aika olisi ollut syksyllä tasa-arvoisesti kaikkien koulujen kanssa yhdessä - ajallisesti siis noin 4 kuukauden kuluttua.

Hyrsylän koulun kanssa tätä painia on käyty joulusta lähtien, olemme ollet yhteydessä kaupungin viranhaltijoihin, luottamushenkilöihin aina uudestaan ja uudestaan. Olemme tutkineet ja tehneet vastineita, puhuneet ja puhuneet. Tämän kevään aikana on Neitsytlinnan koulun tilanne tullut samaksi. Neitsytlinnan kanssa on painittu, tehty kannanottoja, tutkittu, tehty vastineita, oltu yhteydessä viranhaltijoihin ja luottamushenkilöihin, puhuttu ja puhuttu.



Kokouksen esityslistalla oli myös Roution elementtien siirto Ojamon koululle, jolloin Neitsytlinnan oppilaat voidaan siirtää Ojamolle. Osa Neitsytlinnan oppilaista olisi kuitenkin siirtymässä Tytyriin.

Ja Tytyrin koulu on kipeästi korjauksen tarpeessa. Koulun katossa on asbestia ja purukutöiden aikana eivät saisi lapset eikä henkilökunta olla koulun tiloissa. Kapselointi suojaa vähän, mutta ei tarpeeksi.

 

Esityslistassa on myös kerrottu, että jos tilaelementit siirretään muualle kuin Ojamolle, kustannukset olisivat 25 000-50 000 € enemmän.

Kaupungin linjauksen mukaan tilojen tulisi olla maksimaalisesti käytössä. Jos tilaelementit sijoitetaan Ojamolle ja osa Neitsytinnan lapsista siirtyykin Tytyriin, ei Ojamon tilaelementit tule olemaan vanhempien mukaan maksimaalisessa käytössä.

Jos/kun Tytyrin korjaukset aloitetaan, tulee Tytyrissä olemaan suuri tarve väistötiloille. Tuleeko kaupungin ottaa lisää tilaelementtejä, vai pärjätäänkö näillä nykyisillä? Tuleeko tehdä uusia hankintoja? Kuinka kalliiksi se tulee? Paljonko laitetaan hintaa lasten terveydelle?

Onneksi Tytyrin suhteen ollaan aloitettu tarveselvitys. Tutkitaan kunnolla, missä on korjattavaa, missä vika piilee, mutta se on aikaa vievää.



Tuen vanhempia, jos halutaan lähteä valittamaan , mutta Hyrsylän ja Neitsytlinnan koulujen suhteen tulisi nyt miettiä, haluammeko me vanhemmat valittaa, jolloin päätös siirtyy, saattaa ehkä muuttuakin, mutta päätökset lautakunnassa olivat yksimielisiä, joten hieman epäilen sitä, vai sopeudummeko ja pyrimme tukemaan lapsiamme ja alamme puhua positiivisella asenteella vastaanottavasta koulusta?


Valtuusto tulee käsittelemään koulujen lakkautuksia todennäköisesti syys-lokakussa, mutta lapset on jo siirretty elokuussa. Kuka valtuutettu enää siinä vaiheessa haluaa tehdä päätöksen takaisin siirtämisestä, kun tilanne on jo vakautettu ja lapset ovat jo sopeutuneet uuteen kouluun?

Oinolan koulun vanhempana (Hyrsylän lasten vastaanottava koulu) aion puhua positiivisesti mahdollisesta muutoksesta ja mahdollisista uusista luokkakavereista. Ja koska Hyrsylän lapsilla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua Oinolan kouluun, Nummen aluetoimikunnan puheenjohtajana aion toimia aktiivisesti sen suhteen, että saisimme yhteisen tutustumispäivän ennen koulujen alkua, vaikka elokuussa, esimerkiksi perinteisten pihaleikkien teemalla.