Hoi avoimuus! Minne sä katosit? Lohjalle? Noei.

Lohjalla tehdään päätöksiä, vaikka esityslistat ovat puutteellisia. (ei ole yllätys, eikä eka kerta, sääli, mutta totta)

Viitataan kintaalla, "antaa mennä, saadaan tämäkin pois alta" mentaliteetilla mennään ja päätetään, vaikka ei ole kaikkea tietoa saatavilla.

Ei tämä jokaisessa päättävässä elimessä ole näin. Ei toki.
Tekninen lautakunta onnistui viimeksi tekemään päätöksiä mutulla ja kristallipallolla. Aika taitavia ovat. Ote esityslistan asiasta, josta puhun:

 Uuden liikuntahallin rakentamiseen saadaan Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) avustusta 630 000 € (päätös puuttuu).

http://palvelut.lohja.fi/kirjat/d5web/KOKOUS/201615987-4.PDF
Miksi se puuttuu? Onko se varmaa tietoa? Verrataan edellisiä OKM:n avustuksia vastaavissa: esimerkiksi Hartolan liikuntahalli joka sai vuonna 2013, 620 000€ suunnitelmasta jonka Rakennus summa oli hakemuksessa 2,46M€. Ja katsotaanpa mitä Hartola näillä rahoilla teki:

Liikuntahallista löytyy viivat viiteen sulkapallokenttään, neljään lentopallokenttään, neljään koripallokenttään (näistä kentistä kolmet ovat poikittain ja neljännet, viralliset turvarajat täyttävät kentät pitkittäin). Lisäksi viivat salibandy-, futsal-, käsipallo- ja tenniskenttiin. Hallissa on myös viivat boccian pelaamista varten.
Lattiana on Connorin aluejoustava saumaton urheilulattia, joka soveltuu erinomaisesti pallopeleihin, ryhmäliikuntaan ja liikuntaharjoituksiin. Liikuntahallin pelialueen mitat ovat 44m x 24m ja pinta-ala 1056m².

Siis 1056m2 ja vähän enemmän kuin mitä suunnitellaan Nummelle. (vrt 467m2 Nummen sali).

Mutta ei se mitään. Kaupungilla on ennenkin suoritettu laskutoimituksia hihasta. Eikä sekään mitään. Onhan meille ennenkin todettu valtuutetun suusta, että kyllä te ne teidän pallopelinne saatte pelattua vähemmälläkin.

Niin, mutta kyse ei ole enää vain meistä, vaan KOKO Lohjasta ja ympäryskunnista, joissa on myös pulaa tiloista, jotka olisivat valmiita tulemaan tänne maalle pelaamaan ja jopa maksamaankin siitä.

Uusissa suunnitelmissa on myös unohdettu muutama asia: koulun piha ei ole kovinkaan suuri rakennukselle ja välituntialue tule pienenemään. Keskellä aluetta on parkkialue, joka jää pois käytöstä. Onkohan sille suunnitelmia? Koululla on puhuttu ala- ja yläkoulukiinteistöjä yhdistävästä amfiteatterista, joka olisi vapaassa käytössä asukkaillakin. Mutta miten se näkyy suunnitelmissa? 

Esityslistalla on myös mainittu, että

Erikseen jaettavat asiakirjat

- suunnitelmat (arkkitehti)

- rakennusosa-arvio, yhteenveto

- kv:n päätös 13.4.2016 § 30, sis. edeltävät käsittelyt

Ne eivät kuitenkaan ole liitteinä, eikä kuntalaisen luettavissa. Tätäkö se avoimuus on? Vai päteekö tässäkin se, mitä lukio-päätöksessä, että asiakirjoja on erikseen luottamushenkilöille ja kuntalaisille näytettävät. Niin no, samaa kouluahan ne on. Ja Nummella. Ehkä meille on eri käytännöt.

Toisaalta, näytti olevan teknisen lautakunnan ko kokouksessa muitakin asiakohtia ilman liitteitä maininnalla "erikseen jaettavat asiakirjat". Miten se on mahdollista?
Ei kuntalaisille voi olla eri asiakirjat esillä kuin päätäjille.  Mitä avoimuutta tämä on?

Olisin laittanut teknisen lautakunnan jäsenille viestiä aluetoimikunnalta. Kommentteja kokouksesta. Olimme saaneet kuvia liikuntasalista kokoukseemme, kiitos siitä. Aluetoimikunnalla ja projektipäälliköllä on tosi hyvä yhteistyö ja on hienoa, että saamme heiltä suoraan vastauksia kysymyksiimme ja meiltä ollaan annettu suoraan heille kommentit ja ehdotuksia. Sitä en tiedä, onko ne menneet vielä lautakunnalle, mutta jos olemme saaneet äänemme kuuluviin suunnitelmia ja korjauksia tehdessä, niin se on hienoa ja tosi hyvä. Olisin siis laittanut viestiä, mutta niitä liitteitä ei ollut, jota olisin voinut tutkailla ja kertoa lautakunnalle aluetoimikunnan terveiset. Aika turhaa olisi ollut laittaa, jos suunnitelmiin olisi jo laitettu ehdotuksemme.

Vai onko tästä liitteiden puuttumisesta julkisessa esityslistassa tullut uusi käytäntö? Esimerkiksi juuri tässä teknisen lautakunnan kokouksessa vain yhdessä asiassa oli liite mukana, muissa vain merkinnät erikseen ajettavista asiakirjoista.

Vaikka en (melkein) yhtään kyllä valita liikuntasalipäätöksestämme, siitä aluetoimikuntaan toimitettujen kuvien perusteella tulee tosi hyvä, saimme käytävän pois ja lisää tilaa toimintahuoneelle, lisää neliöitä saliin ja rakentaminen toivottavasti pääsee pian alkuun. Päätöksestä en siis valita (vaikka sali olisi voinut ollut paljon isompikin, olisi käyttäjiä muualtakin). 

Virkby samskolanin tarve/hankesuunnitelman kohdalla on liuta erikseen jaettavia asiakirjoja, mutta ei liitteitä. Ja nuija kopahti.

Osataan Lohjalla tehdä yhdessäkin

Laavujen kierros oli hyvä osoitus siitä, että kyllä Lohjalla osataan, kun oikeasti on halua ja aikaa tehdä ja suunnitella. 

Vaikka tämä on Lohjalla jo kahdeksas vuosi Laavujen kierrokselle, kävin ensimmäistä kertaa. Olin aiemminkin kyllä ollut kiinnostunut, mutta tällä kertaa päätimme lasten kanssa lähteä. Samasta syystä kuin moni muukin perheellinen, lehmien ja lintujen vuoksi. Kierroksella oli tällä kertaa mahdollisuus nähdä ja silittää lehmiä ja mikäs mukavampaa lapsiperheelle.

http://www.laavujenkierros.fi/

Tuolta linkistä pääsee tutkailemaan seuraavia kierroksia. Seuraava onkin Tytyrin avolouhoksella.

 Tämä kierros oli hienosti toteutettu ja ainakin näin ulospäin näytti hyvin toimivan. Liikuntakeskus, partio ja Millolan tila olivat järjestäneet hyvät puitteet, opasteet, parkkipaikan (yötä myöten paalattu, että päästiin autoilla pellolle), liikenteenohjauksen, lettuja....

Lohjalla näköjään osataan tehdä yhteistyötä myös sektorien yli. Tämä antaa toivoa, että se voisi toimia muussakin yhteydessä.
 

Kuka sen sitten tekee?

Kouluverkon vaikuttajaraadin viimeisimmässä kokouksessa oli todella vähän osallistujia, kymmenkunta. Kaupungilta siihen nähden oli kyllä yliedustus. Kaupunginjohtaja, opetuspäällikkö, teknisen toimen hallintopäällikkö ja koulun rehtori.
Alkuhämmästyksen jälkeen ajattelin, että ehkä väen väheneminen on hyvä merkki. Ehkä koetaan, että nyt ei tarvitse osallistua, ehkä koetaan, että kouluasiat alkavat olemaan hyvässä mallissa. Haluan siis nähdä tämän asian myönteisenä siinä mielessä, että kouluasiat ovat hyvällä tolalla ja  akuuttia tarvetta raadille ei enää taida olla.
 
Viikonlopun aikana olen saanut vanhemmilta terveisiä, on todettu, että kyse ei ole siitä, että asiat olisivat hyvin, vaan siitä, että kokee tilanteen toivottomaksi. Mitään ei pysty tekemään. Ihan sama, mitä sanoo tai tekee. Hukkaan menee.

Osaltaan varmaan ihan tottakin, mutta

Joku voisi sanoa minusta, että en enää ole niin kärkäs sanomaan kuin ennen ja että olen sovinnollisempi ja yritän liikaa kaupungin suuntaan. Tosin moni kaupungilta ei välttämättä ole samaa mieltä. Mitä sain aikaiseksi haukumalla?  Itseasiassa yllätävänkin monia asioita, mutta kuinka kehittävää se on?

Siksi yritän monella eri keinolla ja kokoajan, jotta voin sanoa lapsilleni, että mä tein kaikkeni.
Kaikki alkoi tuosta meidän tiestä. Vaarallisesta tiestä, jossa ei välitetä nopeusrajoituksista, jossa pahimmassa mutkassa menee joka talvi monella autolla pitkäksi, jossa lapsia pitää opettaa kävelemään väärää puolta tietä. Mä mietin pitkään, että miksi sille tielle ei tehdä mitään? Onhan sitä jo vuodesta 1966 siihen suunniteltu ja aina se on kuopattu. Mutta ei enää. Toivottavasti. Ainoa kuoppa mitä siihen tänä syksynä tulee, on se kuoppa, mikä tehdään, kun uutta siltaa aloitetaan rakentamaan.
Ajattelin, että kuka mun lasten puolesta puhuu, jos en minä.
Se alkoi ennenkuin mun lapset oli koulussa.
Kun esikoisemme aloitti koulun, ajattelin, että mun on pakko tehdä jotain sen vaarallisen tien vuoksi Lähettelin viestejä moniin yrityksiin ja kerroin tiestämme ja sain koulumme eka- ja tokaluokkalaisille heijastimet lahojoituksena.Vein lapsille heijastimet ja puhuimme liikenneturvallisuudesta. Viime vuonna jakaessani eräs oppilas sanoi jo odottaneensa tätä. Muutaman kerran on näköjään tehty sitä. Lupasin lapsilleni, että se jatkuu niin kauan, kunnes saamme sen tien. Toivottavasti en luvannut liikaa.
Koulukyytirumban alkaessa, mä mietin, että samalla, kun vaahtoa omien lasten kyydistä, voin sanoa muistakin. Ei se ole yhtään isompi vaiva.
Sitten tuli Koisjärven koulun lakkautus. 
Hyrsylä.
Kouluverkon vaikuttajaraati, 5521 lasta. Sen verran oli oppilaita Lohjan peruskouluissa syksyllä vuonna 2015.
Lumipallo.
Kuka lasten puolesta puhuu, jos en minä? Jos emme me? Kuka sen sitten tekee?


Kyllä mä ymmärrän turhautumisen, väsymisen, turtumisen. Itse olen monet kerrat tuntenut turhautumista. Raivoa, itkuja on itketty ja monesti olen miettinyt kaiken tarpeellisuutta ja taroituksenmukaisuutta. Mitä helvetin väliä on millään, mitä mä sanon, tai teen. Joka asiassa, joka puolella, tulee seinä vastaan. Hyvin monessa asiassa, että "kyllähän sä Lotta ymmärrät, mitä tämä tulee tarkoittamaan?"

Olen kuullut muutamalta valtuutetulta, että hehän ovat meitä varten siellä valtuustossa. Edustamassa meitä. NO EDUSTAKAA! Olkaa meidän äänenämme, puhukaa lastemme puolesta, puhtaan sisäilman puolesta, hyvien koulujen puolesta. EDUSTAKAA aluettanne, edustakaa ihmisiä.

Joka asiassa tulee se vastaan, että olen äiti, että olen nainen. Kokematon. Että olen vain vapaaehtoinen.
En edes muista moneenko kertaan olen ajatellut heittäväni pyyhkeen tiskiin, hanskat naulaan, mitä näitä nyt on. 
Sitten tulee joku, joka sanoo, että miks et sinä?
Sitten tulee se  joku, joka soittaa huolestuneena lapsensa voinnista. Kuinka lapsi oireilee koulussa.
Sitten tulee se joku, joka sanoo kiitos.

Aluetoimikunnassa olen kuullut kauneimman, mitä voi kuvitella kuulevansa. Erään kokouksen jälkeen yksi osallistuja totesi, että ei meillä kellään olisi mitään hätää, jos jokainen rakastaisi omaa kyläänsä ja aluettaan, kuten meidän Lotta.

Jos yksikin voi vaikuttaa, miten paljon voi kymmenen vaikuttaa? Tai kaksikymmentä? Sata?

Mä kunnioitan suuresti heitä, jotka toimivat vapaaehtoisina partiossa, liikuntaseuroissa, muissa harrastuksissa, että lapset saisivat harrastaa ja tehdä. Mieletön määrä käytetään omaa aikaa lasten ja nuorten hyväksi. He tekevät paljon ja saavat paljon aikaan. He vaikuttavat satojen ja taas satojen lasten ja nuorten elämään ja tulevaisuuteen. Meillä jokaisella on omat keinomme yrittää vaikuttaa. 

Olisi kiva, jos itsekin pystyisi osallistumaan johonkin lasten harrastukseen. Mutta onneksi meillä on heitä, jotka sen tekevät. Siellä on monta, jotka ajattelevat tässä kohtaa, kuten minä esim kyydeistä: samalla, kun omat harrastaa, voin vetää sitä ryhmää. Ja iso kiitos heille siitä!