Eskarit ja viskarit saivat omat heijastimensa

Tänä syksynä on ollut todella ilahduttavaa se, että todella vaikean alun jälkeen, sain heijastinlahjoituksia niin paljon, että pääsin jakamaan niitä päiväkotilapsillekin alueellamme! Kiitos vielä kerran ihanille lahjoittajille!

Kävin tänään viemässä heijastimet Saukkolan ja Koisjärven päiväkoteihin ja juttelimme eskareiden ja viskareiden kanssa heijastinten käytöstä. Nyt ovat heijastimet, kaikki tänä syksynä lahjoitetut, jaettu.

Ensi vuotta odotellessa... Turvallista matkaa kaikille! Ja muistakaa näkyä!

Lisää heijastimia, tällä kertaa Oinolaan

Oinolan koulun ensimmäinen luokka on luokka, johon palaan aina erittäin mielelläni. Sen lisäksi, että luokalla on oma lapsi ollut jo monena vuotena, on monia, monia tuttuja lapsia luokalla, ja koulun opettajat ovat käyneet näiden vuosien aikana, toiset jo erittäinkin, tutuiksi. Tämä aamu ei ollut poikkeus.

Päästyäni luokkaan ei alkanut hiljainen sipinä ja kuiskinta, vaan aluksi kuului "P(tyttäreni nimi):n äiti!" "Lotta, mitä sä täällä?""Lotta, arvaa mitä..." Opettajan piti hyssytellä ja pääsin aloittamaan. Lapset kuuntelevat tosi nätisti, ja melkein pomppivat tuoleillaan, kun viittaavat halutessaan kertoa asiansa (toiset vähän enemmän muurahaisia housuissaan). Paljon saimme keskustelua taaskin aikaan siitä, millä tavalla kävellään tiellä ja mihin se heijastin laitetaan. Toki paljon myös aiheen vierestä.

Varsinkin poikia kiinnosti loppujen lopuksi erittäin paljon se, kun käsilaukustani kuului "yes, my master" Darth Vaderin lausumana. "onks sulla Darth Vader mukana? NÄYTÄ!!"
Myönnän, kannan aina mukanani palaa Star Warsia (kiitos isi) ja tiedän, olen 40.

Asiaan vielä. Jutellessani lasten kanssa syistä, miksi jaan heijastimia lapsille ja kauanko olen sitä tehnyt, yksi poika viittasi ja sanoi, että "sä olet jakanut niitä ainakin kuusi vuotta!" Mitäs mä siihen? Olen vai? Ehkä, en enää edes muista, mutta sen muistan ja tiedän, että heijastimia tullaan aina tarvitsemaan! Muistakaa olla ja liikkua turvallisesti ja käyttäkää heijastinta! 

Heijastimia Hyrsylään ekaluokkalaisille ja juttua liikenneturvallisuudesta

Hyrsylän koulun ekaluokkalaiset ovat saaneet tänään heijastimensa. Parasta antia tässä heijastinten keräämisessä ja liikenneturvallisuudesta puhumisessa ehdottomasti on nämä ekaluokkalaiset. Sinne luokkaan on aivan turha mennä valmiiksi kirjoitetun puheen kanssa, lapset kyllä pitävät huolen siitä. Kohteliaasti viittaavat, kun haluavat puheenvuoroa, mutta tarinaa tulee ja enemmän se on sitä, että me juttelemme turvallisuudesta, liikenteestä ja omista teistä kuin että minä puhun asiasta.

Lasten kanssa puhuimme siitä, millä puolella tietä kävellään ("mä asun hiekkatien varrella"), mihin kohtaan heijastin laitetaan ja miksi se laitetaan siihen.

Vanhemmat kotona ovat varmasti puhuneet paljon sydän syrjällään tästä asiasta ja koulussakin toki ollaan puhuttu siitä, Hyrsylässäkin juuri eilen, mutta kuten opettaja sanoi, on hyvä, mitä useammasta suunnasta asia tulee, sen paremmin se jää mieleen.  Toivon tuoneeni lasten ja heidän vanhempiensa päivään rahtusen lisää turvallisuutta ja toivon, että lapset muistavat heijastimen tärkeyden.

Itse muistan, kun meillä kävi koulussa joku puhumassa, ihan mistä vain, niin kyllä se mieleen jäi, ehkä paremmin kuin jos omat vanhemmat olisivat puhuneet siitä. En muista ihmisiä, mutta muistan asiat. Ja monesta asiasta olen ollut kiitollinen.  

Toinen aivan upea ja iloinen asia tässä on se, että tämä leviää! Ikkalan kouluun on jaettu eka-tokaluokkalaisille myös heijastimet Nummen innoittamana! Hieno homma!

Perjantaina - Oinola.