tiistai 7. helmikuuta 2017

Hei

löydät minut uudesta osoitteestani: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/

ja lotta.paakkunainen.fi
                                              Tervetuloa!

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kuka testaa? Avataan ensin ikkunat!

Kaupunginvaltuutettu Alfonso Parnetti teki valtuustoaloitteen, jossa esitetään selvitettäväksi, voitaisiinko käyttää nanokokoista titaanioksidia koulujen ja muiden paikkojen homehaittojen poistamiseen.
(L-U 23.1.2017) Vuosi sitten olisin hurrannut hänelle!

Niin. Kävin viime vuoden maaliskuussa Sisäilmaseminaarissa ja kirjoitin sen jälkeen titaanioksidista. Olin varovaisen innoissani keskustellessani seminaarissa asiantuntijoiden kanssa.

http://nummentie.blogspot.fi/2016/04/huonosta-sisailmasta-parempaan.html


Titaanioksidi on laajasti käytetty kemikaali, jota käytetään aika yleisesti valkoisena pigmenttinä maaleissa, muoveissa, papereissa ja meikeissä (meidänkin perheyrityksessämme muuten käytetään titaanioksidimaaleja). Sitä käytetään myös lääkkeiden täyteaineena, väriaineena (E171) sekä aurinkovoiteissa suojaamaan ihoa UV-säteiltä. Titaanioksidi on myrkytön ja biologisesti inertti.

Tässä kohtaa hengähdän. Edelleenkin kammoksun sitä, että tehdään ehdottomia väitteitä, varsinkin asiasta, josta ei oikeasti vielä tiedetä tarpeeksi. Toisaalta erään kunnan koulussa oli (ja on edelleen) ko puhdistuskäsittely käytössä, koska oppilaat joutuvat olemaan sisäilmaongelmaisessa koulussa väistössä vuoteen 2018. Sisäilmaa seurataa säännöllisesti. Lasten vanhemmat voivat olla huoletta, sisäilma on tällä hetkellä tämän keinon avulla hyvä. Tämä keino on myös kunnalle loistava, tämä on täysin win/win-tilanne, sillä kunnan ei tarvinnut vuokrata tai ostaa kalliilla tilaelementtejä, vaan kunta säästi noin 400 000 € ja luottivat titaanioksidi.
Tästä annan mielelläni lisätietoja.  Seuraan tilannetta säännöllisesti.

Kun edellisen kerran kirjoitin aiheesta (6.4.2016, linkki ylempänä), mietin, miksi tämä teknologia ei ole jo laajasti käytössä, sain vastaukseni Sisäilmauutisten artikkelista.



Sisä- ja ulkoilman laadun kannalta merkittävimmät nanohiukkaset syntyvät vielä tällä hetkellä palamisesta ja liikenteestä, mutta keinotekoisten nanohiukkasten käyttö on jatkuvasti lisääntymässä.
Nanomateriaaleja käytetään yhä useammissa tuotteissa, mutta tieto niiden, myös keinotekoisesti luotujen, vaikutuksista ihmisen terveyteen ja ympäristöön on vielä riittämätöntä. (sisäilmauutiset 2016/2017)
 Keskeisiä kysymyksiä nanoturvallisuuden tutkimuksissa ovat, mitkä nanomateriaalien ominaisuudet vaikuttavat niiden haitallisuuteen ja voiko nanokoko tehdä vaarattomasta materiaalista vaarallisen. Kaikki hiilinanoputket eivät ole kuitenkaan yhtä haitallisia. Ainoastaan pitkät ja jäykät hiilinanoputket muistuttivat vaaraominaisuuksiltaan asbestikuituja, sillä ne aktivoivat voimakkaasti tulehdusjärjestelmän soluja, tutkijat sanovat.

http://www.sisailmauutiset.fi/?p=4582#more-4582


Mutta titaanioksidi on nanohiukkanen.
Nanomateriaaleja on tuhansia erilaisia. Osa niistä on vaarattomia, mutta osa voi olla vaaraksi terveydelle ja aiheuttaa jopa syöpää. Nyt en siis sano, että titaanioksidi sitä aiheuttaa.


Keinot taistelussa huonoa sisäilmaa vastaan ja sairastumisia vastaan ovat vähissä ja tiedämme aivan liian vähän. Toisaalta tutkiminen on hankalampaa, jos ei ole kohteita.
Mutta haluammeko lapsiamme koehenkilöiksi?

"Titaanioksidi on laajasti käytetty kemikaali"
"Titaanioksidi on myrkytön ja biologisesti inertti."

Nanoturvallisuuden tutkimus on yhä lapsenkengissä – parhaillaan kehitetään mittareita, joilla pystyttäisiin esimerkiksi ylipäätään arvioimaan altistumista synteettisille nanohiukkasille.
– Tällä hetkellä synteettisten nano­hiukkasten vaikutusten arviointi on ­hidasta, vaikeaa ja epävarmaa.
Testausmenetelmiä pitäisi kehittää nopeammiksi ja tehokkaammiksi.
Tällä hetkellä tiedetään, ­että nanokokoinen titaanioksidi voi hengitettynä aiheuttaa keuhkotulehdusta ja keuhkojen arpeutumista. Verenkierrossa titaanioksidihiukkaset kertyvät hiussuonten seinämiin ja ahtauttavat suonia tulehdussolujen kertyessä verisuonen seinämään. On myös viitteitä siitä, että eräät synteettiset nanohiukkaset, kuten titaanioksidi tai tietyt hiilinanoputket, voivat vaurioittaa perimää. Näin on todennut tutkimusprofessori Kai Savolainen Työterveyslaitoksen nanoturvallisuuskeskuksesta.
(http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/nanohiukkanen-on-yha-arvoitus/)

Tällä hetkellä itse ehkä kallistuisin mielummin ympäristö- ja ihmisystävällisempään, tai ainakin varmemmin ihmisystävällisempään vaihtoehtoon (ja tätä muuten olen tänään ehdottanut kaupungille).
"Naava-viherseinien patentoitu teknologia imee ilman kasvijuuriston läpi 129 kertaa tehokkaamman tavallisiin huonekasveihin verrattuna. Viherseinien mikrobikanta hajottaa ilman kemialliset epäpuhtaudet ravinnokseen ja puhdistettu ilma virtaa takaisin huonetilaan.
Naava-aktiiviviherseinissä ei ole multaa ja kasvit ovat allergiaystävällisiä. Esimerkiksi Naava One ja Smooth vastaavat yli 4 000 ja Naava Original jopa 8 000 kasvin ilmanpuhdistustehoa. Viherseinä säätelee myös ilmankosteutta ja parantaa tilan akustiikkaa. Naava optimoi toimintansa sisätilan olosuhteiden mukaan." (http://www.vmp-interior.fi/tuotteet/viherseina#.WIeDgVzlYrQ)
Mutta jos nyt ihan aluksi pitäisitte ne ilmastoinnit päällä 24/7 ja tuntien välillä ikkunatuuletus. Tunneilla voi pitää joskus oveakin auki. Asiantuntijat suosittavat tänä päivänä ikkunatuuletusta tuntien välillä. Välitunnit ovat niin lyhyitä, että ne eivät saa koneellista ilmastointia sekaisin. Ikkunatuuletuksesta saatava hyöty on suurempi kuin haitta.



maanantai 16. tammikuuta 2017

Kiusataan paskassa sisäilmassa

Nummen alueella on vuoden 2013 jälkeen lakkautettu kaksi koulua, Koisjärven ja Hyrsylän koulut. Näistä kouluista on siirretty Oinolan kouluun sekä henkilökunta että lapset.

Näistä siirroista on hyviä ja huonoja puolia, enkä sano, että aina on vain ongelmia, tai että lakkautus on aina vain huono juttu. Vaikka hyviäkin puolia esimerkiksi opetusresursseja ajatellen lakkautuksissa voi olla, minä keskityn tällä hetkellä niihin vähemmän hyviin puoliin, niihin ikäviin lieveilmiöihin. Otan esiin kolme ongelmakohtaa:

  • Koulukyydit:
Pääsääntöisesti koulukyydit toimivat ensimmäisten järkkyviikkojen jälkeen suunnilleen hyvin, mutta ei aina. Esimerkiksi täällä niitä ei saada toimimaan, ei vielä edes tammikuussakaan. Aina tuntuu olevan kuljettajakohtaisia tiedonkulkuongelmia, kaupungin ja liikennöitsijän välisiä tiedonkulkuongelmia ja vanhemmillekaan ei aina ihan viimeisintä tietoa tule. Ja kun turvallisuusluokituksia muutellaan, tulee ongelmia lisää ensi syksynä:

http://nummentie.blogspot.fi/2016/10/teiden-turvallisuusluokituksista-ei.html 

Toki koulukyydit ovat ongelma, vaikka koulua ei olisi lakkautettukaan. Esimerkkinä bussia valtatiellä odottavat pienet, joiden vanhemmat eivät jaksa enää taistella kaupungin tuulimyllyjä vastaan. Turvallisuuskäsitys on niin erilainen työpöydän takana ja huonosti valaistulla pysäkillä seistessä rekkojen ajaessa 80 km/h ohi.

Tasavertaistetaan oppilaita.
Tasavertaisesta kuljetuksesta esimerkkinä viime tammikuussa kirjoittamani postaus Tavolantiestä, jolla on tänä päivänä eri käytänteitä eri perheiden kanssa. Tie on luokiteltu 1-3.luokkalaisille vaaralliseksi ja he saavatkin taksikyydin, se on hienoa, mutta nelosesta lähtien lapset voivat kävellä bussipysäkille kapeaa tietä, jolla ei ole valaistusta eikä keveynliikenteen väylää, jolla on 60 km/h rajoitus, mutta jota harvempi noudattaa. Sillehän kaupunki ei voi mitään, mutta tiedossaolevat vallitsevat olosuhteet olisi huomioitava. http://nummentie.blogspot.fi/2016/01/turvaton-koulumatka-pysakille-turvaton.html

Eri käytänteistä kamala esimerkki on myös käytänteet lasten ottamisesta kyytiin. Otetaanpa esimerkki täältä reuna-alueelta, jossa joka paikassa ei todellakaan ole valaistusta. Esimerkkitieni on valaisematon, leventämätön, ilman pysäkkiä ja ilman kevyenliienteen väylää. Lapset seisovat tien reunassa, odottelevat kyytiä, taksi tulee tien toiselle puolelle ja pysähtyy. Koululaiset juoksevat pimeän tien yli ja hyppäävät kyytiin ja taksi jatkaa matkaa. Tämän tien varrella asuvat lapset saavat kyydin siksi, että tie on luokiteltu vaaralliseksi. Kuulemma se on ihan ok, että vaarallisen tien yli voi mennä päästäkseen taksin kyytiin. Vaarallisen tien reunallakin voi kuulemma kävellä vähän matkaa. Eihän siinä voi käydä mitään, eihän? Kun on niin lyhyt matkakin.

Valtakunnallisen Koululiitu-ohjelman mukaan arvioidut koulumatkojen vaarallisuudet jätetään kuitenkin kuntien itsensä viime kädessä arvioitavaksi. Eräs mielestäni aivan oleellinen kysymyskin on esitetty Koululiidusta puhuttaessa: Tulisiko riskiluvun olla alhaisempi talvella?
Koululiitu-ohjelman orjallinen tulkitsemattomuus haittaa vaarallisuusmääritelmiä ja koulumatkojen turvallisuuden parantamista. Arviolta 130 kuntaa käyttää matemaattista Koululiitu-ohjelmaa arvioidessaan lasten koulutien vaarallisuutta. Koululiitu ei ota huomioon kaikkia tiellä vallitsevia olosuhteita ja siksi se on kehitetty ainoastaan apuvälineeksi koulutien vaarallisuuden arviointiin. Useissa kunnissa ohjelmaa kuitenkin käytetään väärin. 

(http://yle.fi/uutiset/koulutien_vaarallisuutta_arvioidaan_virheellisesti_useissa_kunnissa/6400502)
 Se on tehty ainoastaan työvälineeksi ja avuksi, ei täydellisesti noudatettavaksi. Näitä vaarallisuusmääritelmiä lukiessani välillä tulee mietittyä, miksi sitä yleensäkään on tehty? Se estää myös ns maalaisjärjen käytön ja saattaa myös vähentää niitä teihin oikeasti tutustumisia, paikan päällä.  

Lasten odotusajat ovat pahimmillaan lähes kaksi tuntia iltapäivällä. Koulu huolehtii todella hyvin lapsista ja kyytien sujuvuudesta, mutta heidän keinonsa ja resurssinsa ovat rajalliset. Meidän koululla on onnekas tilanne tähän kohtaan se, että alueemme nuorisotyöntekijät ovat huippusakkia ja he samantien ilmoittautuivat tekemään osansa lasten valvonnassa ja toimien suunnittelussa. Mutta hankerahoitus on katkolla, eikä tämäkään toiminta siis ole pysyvää. 

   
  • Sisäilma:
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan (2012) mukaan 80 000-160 000 oppilasta oleilee päivittäin koulurakennuksissa, joissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Arviolta 20 - 25 prosenttia julkisten rakennusten pinta-alasta on sisäilmaongelmaisia.

Kerran saatu altistus ja terveyshaitta saattaa vaikuttaa koko loppuelämään.

Esitin moneen otteeseen vaateen niin äitinä kuin aluetoimikunnan jäsenenä ja puheenjohtajana sekä kouluverkon vaikuttajaraadin puheenjohtajana, että jos suunniteltu lakkautus toteutuu, on Oinolan koulun sisäilmastoon kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä sitä ei ole suunniteltu niin huomattavaan käyttäjämäärän nousuun. Minulle vakuutettiin, että se riittää ja samoin myös vakuutettiin, että kiinnitetään huomiota.

Tarkoittaako se huomion kiinnittäminen sitä, että kunhan aletaan oireilemaan, niin sitten saatetaan tehdä jotain? ehkä?
Ei tarvitse ennakoida? eihän? No enää ei tarvitse ennakoida.
Eli: oireilevia lapsia on.  Se väsymys ei välttämättä tarkoita sitä, että "lapsesi on nyt siinä iässä" tai "nää koulupäivät nyt on vähän raskaampia kuin päiväkotipäivät".



Jos epäilet lapsesi oireilun johtuvan sisäilmasta, käy kurkkaamassa sivuani alla olevasta linkistä. Siihen olen kerännyt tietoa.
Jos epäilet lapsesi oireilun johtuvan sisäilmasta



  • Kiusaaminen: 
"Meidän koulussa ei kiusata." Kuinka monesta koulusta olet kuullut tämän?
Kuinka monessa koulussa ei oikeasti kiusata?
Mä veikkaan, että ei ole yhtäkään koulua, jossa ei kiusattasisi. Ikävä sanoa näin, mutta mä en usko, että yhdessäkään, pienessä tai isossa, ei olisi kiusaajia tai kiusattuja.

Kiusaaminen voi olla vaikeasti huomattavissa, se voi olla yksin jättämistä, porukan ulkopuolelle sulkemista, mulkoiluja, vilkuiluja, mitä vain, kaikki muut kutsutaan synttäreille, otetaan vähän hupaisaa videota ja levitetään sitä, jne. Kaikki eivät aina edes välttämättä tiedä, mikä on kiusaamista, siitäkin pitäisi keskustella. Mikä on kiusaamista?

Se usein on myös näkyvää ja väkivaltaa. Aina edes tähän ei puututa.

Kun 143 oppilaan koulusta tulee yli 200 oppilaan koulu, on vaikeampi nähdä kaikkia tilanteita.
Meidän koulu on KiVa-koulu. Paitsi että ei ole.
Henkilökunta tekee varmasti parhaansa ja kaikkensa niillä resursseilla, mitä heillä on, mutta aina ei vain voi olla joka paikassa samaan aikaan. 

Kiusaamisen ehkäisyssä on koulun avustajillakin erittäin iso rooli. Koululla on rajattu määrä avustajia, jotka opetuksen avustamisen lisäksi huolehtivat lapset pysäkeille ja muihin kyyteihin. Jokainen kyyditys vaatii resurssia kouluavustajista ja jokainen resurssi lasten kyytien odottamiseen, saattamiseen ja huolehtimiseen on resurssi pois oppitunneilta. Ja mitä enemmän on lapsia siirrettävänä, sitä useampi avustaja tarvitaan. Näin säästäessään kyydeissä kaupunki ottaa sen säästön opetuksesta pois. 


Oppimistuloksiin vaikuttavia seikkoja (oppilasaineksen lisäksi):

  • koulupäivän pituus (koulumatkat-koulupäivä)
  • sisäilmasto
  • kiusaaminen
  • opetusryhmien koko/resurssit


Koulujen lakkautusintoon ei näy loppua. Harmittavasti lieveilmiöitä ei muisteta ajatella, vaikka niistä puhuttaisi etukäteen.

 Kouluja lakkautettaessa kaupunki moneen kertaan toi esiin perusopetuslain, eteenkin pykälän 29:


29 § (30.12.2013/1267)
Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön
Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Kouluun ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä.


Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Opetuksen järjestäjän tulee opetussuunnitelman yhteydessä laatia ja ohjeistaa suunnitelma kurinpitokeinojen ja kasvatuskeskustelun käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset suunnitelmien laatimisesta.
Opetuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut koulussa tai muussa opetuksen järjestämispaikassa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.


Edellä 4 momentissa tarkoitetuissa järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa kouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä sekä tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetuista esineistä tai aineista sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa koulun omaisuuden käsittelystä, koulun tilojen siisteydestä huolehtimisesta sekä oleskelusta ja liikkumisesta koulurakennuksissa ja koulun alueella.


Pykälässä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet ovat voimassa ajan, jolloin oppilas osallistuu opetussuunnitelman tai opetuksen järjestäjän hyväksymän muun tämän lain tai sen nojalla annettujen säädösten nojalla laaditun suunnitelman mukaiseen opetukseen tai toimintaan.


Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.

Otan siis minäkin, jälleen.

Nämä ovat hyvin ikäviä asioita, mutta asioita, joista pitää puhua.
Nämä ennen kaikkea vaikuttavat lastemme tulevaisuuteen, heidän aikuisuuteensa, loppuelämäänsä.
Miten tätä on niin vaikea ymmärtää? Miksi ei oikeasti osata ajatella lasten puolesta lasten puolella?



keskiviikko 11. tammikuuta 2017

"me emme ota enää lapsia kyytiin"

Koulukyydit. Voi murhe.

Voisi kuvitella, että kaupungissa, jossa 5521:sta oppilaasta 1500 on kuljetusoppilaita (20.5.2015), sujuisi koululaisten kuljetukset ongelmitta, tai ainakin syyslukukauden alkuvaikeuksien jälkeen hienosti. Kokemusta ainakin luulisi olevan. Viime vuonna logistiikka palkkasi yhden määräaikaisen työntekijän kesälomien yli lokakuuhun. Se on hyvää reagointia ruuhkautuneeseen ja ongelmaiseen palveluun, mutta se ei ikävä kyllä ratkaise kaikkia ongelmia.

Ymmärrettävästi vuoroliikenteen linja-autot ovat ensisijainen kuljetusmuoto, mutta mitäs sitten, kun liikennöitsijä ilmoittaa vuorojen lopettamisesta? Yleisin ratkaisu on se, että lapset odottavat seuraavaa bussia. Koulujen on huolehdittava tässä tapauksessa koululaisille valvottu odotustila tai valvottua toimintaa.

Mielestäni on hyvä opettaa lapsia käyttämään vuoroliikennettä, meidän perheessämme käyttöä olisi enemmänkin, mutta meillä päin vuoroliikennettä ei ole. Ei ole kuin arkipäivisin ja silloinkin rajattuina aikoina. Viikonloppuisin on turha kuvitella liikkuvansa muutakuin omalla autolla.
Meidän pysäkiltämme lapset nousivat ennen joululomia täyteen bussiin, joka aamu. Kysyessäni tätä tekniseltä toimelta, he totesivat, että vuoroliikenteessä matkustajamäärän voi ylittää satunnaisesti 30 prosentilla. Onko melkein joka aamu satunnaisesti?

Vuoroliikennettä olisi oikein mukava siis tukea, käyttää ja opettaa lapsia käyttämään sitä.

Koulubussin aikatauluun on tullut muutos. Muutos koskee Saukkolan suuntaan klo 13.07 aikaisemmin menneen bussin lähtöaikaan. Uusi lähtöaika koululta on tammikuusta v.2017 lähtien klo 13.27. Muutos koskee niitä oppilaita, joiden koulu loppuu klo 12.30.  

Koululta tulleen Wilma-viestin mukaan liikennöitsijä on siirtänyt vuoroa. Liikennöitsijä tosin ilmoitti yksipuolisesti eilen, että se ei enää ota lapsia kyytiin tuohon aikaan.  Ei koululaisia eikä esikoululaisia. Tämän viestin lähtiessä maailmalle ei rehtorilla vielä ollut tietoa liikennöitsijän yksipuolisesta ilmoituksesta. Eikä todennäköisesti kaupungillakaan.

Voiko tosiaan PALVELUNTOIMITTAJA tehdä yksipuolisen ilmoituksen loppuasiakkaalle?
Kuinka kaupunki aikoo reagoida? Toivoakseni kaupungilla juuri parhaillaan on kiirettä heidän selvittäessään tilannetta ja hoitaessaan kyydit parhaan mahdollisen vaihtoehdon mukaan. Siis lapselle parhaan.

Koulu alkoi heti suunnittelemaan lapsille sopivaa odotustilaa ja tekemistä seuraavaan vuoroon, johon suostutaan ottamaan lapsia kyytiin, mutta nyt kaupungin pitää toimia nopeasti ja ilmoittaa liikennöitsijälle, että sopimuksen mukainen palvelu alkaa olemaan kyseenalaista.
Koulumme huolehtii todella hyvin lapsista ja kyytien sujuvuudesta, mutta heidän keinonsa ja resurssinsa ovat rajalliset.
Koululla on rajattu määrä avustajia, jotka huolehtivat lapset pysäkeille ja muihin kyyteihin. Jokainen kyyditys vaatii resurssia kouluavustajista ja jokainen resurssi lasten kyytien odottamiseen, saattamiseen ja huolehtimiseen on resurssi pois oppitunneilta. Ja mitä enemmän on lapsia siirrettävänä, sitä useampi avustaja tarvitaan. Näin säästäessään kyydeissä kaupunki ottaa sen säästön opetuksesta pois. 
Kuinka kauan kaupunki aikoo säästää kyydeissä opetuksen laadun kustannuksella?

Myös muualla Lohjalla kyydit aiheuttavat päänvaivaa, edelleen. Tammikuussa. Olen ollut puheissa muutamien vanhempien kanssa, jotka ovat toivoneet ja vaatineet lapsilleen turvallisempaa koulukyytiä  ja jotka ovat lopulta vain luovuttaneet väsymykseensä tyhjiin vastauksiin ja byrokratian seinää törmätessään. Osa vanhemmista on lyhentänyt työpäiväänsä, jotta voi viedä lapsensa kouluun, osa on tehnyt muita järjestelyjä, jotkut eivät ole voineet tehdä järjestelyjä, vaan ovat sydän syrjällään ja toivovat joka päivä, että autoilijat noudattaisivat nopeusrajoituksia, että ei olisi liian liukasta ja että lapsi pääsisi kyytiin ehjänä.

http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html

Lohjan kaupungin hallintopäällikkö Raija Rönkä-Nieminen sanoo, että uusilla koulumatkapäätöksillä halutaan taata kaikille koululaisille samat periaatteet. (L-U 13.8.2016)
Ihan hyvä ja kannatettava periaate, mutta jos se tarkoittaa sitä, että ennen he, jotka haettiin kotipihasta, menevät nyt vaarallisen tien varrelle, se sotii mielestäni juuri sitä periaatetta vastaan. Sitä en tarkoita, että kotiovelta pitäisi hakea. Tarkoitan sitä, että JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää   kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä,  jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
Kysyin tästä samoista periaatteista viime syksyn alueiden johtokunnan kokouksessa teknisen toimen edustajilta. Kysyin, onko siis ymmärrettävä niin, että sama periaate tarkoittaa vain matkan pituutta? Eli esimerkiksi kaupungissa, valaistua kevyenliikenteen väylää kävelevä lapsi kävelee 2,5 kilometriä kouluun ja maaseudulla 2,5 kilometriä valotta kävelevä lapsi ovat saman periaatteen arvoisia? Vastaus oli: kyllä. Pimeä ei ole turvaton.

Toki voi myös hakea lääkärintodistusta.