Eskarilainen koulukyydissä - ei oo helppoo

Reppurivi esikoulun käytävällä. Käytävä on hiljainen, lukuunottamatta yhtä reppua, joka pirisee ja pirisee. Leikki lasten leikkihuoneessa ei keskeydy. He ovat keskittyneitä kivoihin leikkeihin  ja rakenteluihin. "hei, sun puhelin soi". sanoo joku pojalle ja poika menee käytävään hakemaan puhelimen repustaan.
"no moi kulta, etkö sä kuullut puhelinta? Miten meni kotimatka?"
"en mä tiedä. Eiku mä oon vielä täällä eskarissa"
Äiti hämmästyy. Lapsen olisi pitänyt olla jo kotona. Lapsen olisi pitänyt mennä linja-autolla kotiin.
Äiti oli ollut huolissaan, koska lapsi ei ollut vastannut puhelimeen. Lapsi olisi pitänyt saattaa linja-autopysäkille, jotta hän olisi noussut Helsingin suuntaan menevään bussiin. Eskarilaisellekin ensisijainen kyyti on normaali reittilinja, jota kouluaikoina käytetään koululiikenteeseen. Äiti oli ehtinyt huolestumaan, onko lapsi muistanut jäädä oikealla pysäkillä, onko lapsi päässyt turvattomalta ns pysäkiltä kotiin. Moni pelottava asia oli ehtinyt käymään mielessä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua.
Päiväkodissa melkein pahoiteltiin tilannetta.
Tietokatkoksia ja logistiikan riemut päälle. Tosi ikävää. Hyvää tässä on se, että lapsi jäi eskariin, eikä joutunut jossain odottamaan, tai kulkemaan johonkin, yksin.  

Tämä eskarilainen on sen alueen ainoa eskarilainen, joka menee linja-autolla kotiin. Viereiselle alueelle eskarilaiset menevät taksilla ja siinä taksissa on yksi paikka vapaana. Sitä ei voida täyttää tällä lapsella, sillä sitten muutkin vanhemmat alkaisivat vaatimaan. On ymmärrettävää, että johonkin se raja pitää vetää, mutta välillä pitäisi katsoa myös olosuhteita, jotka vaikuttavat näihin rajanvetoihin. Esimerkiksi vaikka juuri se, että on ainoa alueen eskarilainen, joka menee linja-autolla. Samasta eskarista tulevat viedään sadan metrin päähän ja siinä taksissa on yksi paikka vapaana. Josta kaupunki maksaa. Eskarilainen on kuusivuotias.
"Hei, muistahan ottaa reppusi mukaan" viereiseltä penkiltä kuuluu ystävällinen ääni. Poika menee takaisin penkilleen ja ottaa repun mukaan. Aina ei ole näitä ystävällisiä muita matkustajia, jotka huomaavat ja sanovat.


Kuusivuotias ei välttämättä vielä osaa kunnolla huolehtia oikealla pysäkillä jäämisestä, omien tavaroiden mukaan ottamisesta, liikenteen seuraamisesta.
Väärää asennetta osoittaa myös vastaus, jonka olen saanut puhuessani asiasta "kyllä ne lapset huolen toisistaan pitää". Mikä ihmeen lausuma tuo on? Ei toisten lasten vastuulle saa laittaa toisia lapsia!
Ei sitä voi pistää toisten lasten harteille, osaako Jooseppi kotiin, osaako Linnea jäädä oikella pysäkillä ja muistaako Arhippa ottaa repun mukaan bussista.
Tai "kyllä silloin, kun minä olin pieni....." no, sä et ole enää se pieni, josta me huolehdimme. Sun pitää olla yksi niistä, joka huolehtii. Olosuhteetkaan eivät ole samanlaisia kuin silloin, eikä liikennemäärät ole samanlaisia kuin silloin, eikä edes kulkuneuvot eikä liikennenopeudet ole samanlaisia kuin silloin. HUHUU! Herätkää jo uuteen aikaan!

Koulukyytinä toimiva linja-auto ei saisi kulkea metriäkään ennenkuin lapset ovat istumassa. Ikävä kyllä, tämä ei aina toteudu. Liian usein (melkein joka päivä) on bussi liian täynnä ja ne pienimmät joutuvat seisomaan.


Kuusivuotiaan ei pitäisi joutua jäämään ylläolevan kuvan ns pysäkille. Se on osittain katu ja osittain parkkipaikka, jossa ei ole liikennekulttuuria ollenkaan. Kukaan ei tiedä, kuinka siinä ajetaan ja jokainen autoilija tulkitsee liikennesääntöjä juuri kuten itse parhaakseen näkee. Alueella luonnollisesti peruutellaan paljon, nähdäänkö aina sitä nopeaa pikkuista peruutuspeilistä?
Kuusivuotias ei osaa vielä tulkita liikennettä, arvioida lähestyvän auton nopeutta, eikä kuutivuotias vielä osaa seurata liikennettä eikä ennakoida. Ei, vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät opettaa.

Nythän tuo on mukavan näköinen ja rauhallisen oloinen, kiva pysähdyspaikka. Paitsi, että linja-auto peittää näkyvyyden. Jos linja-autoa ei olisi, näkisimme auton tulevan vastaan. Kuvan ulkopuolella peruuttaa vieressä auto kaupan parkkikselta.


Tämä kyseinen ns pysäkki on Saukkolassa, Landenin kaupan parkkipaikka, Kauppakuja. Sitä käytetään pysäkkinä, koska toinen vaihtoehto on vaarallisempi, vaaralliseksi luokiteltu, vilkas 110-tie. Joka syksy tästä puhutaan. On puhuttu jo vuosia.
Hyvääkin on tapahtunut: Viime keväänä sentään kaupunkisuunnittelulautakunta teki asialle jotain ja pyrkii parantamaan alueen turvallisuutta kaavamuutoksen myötä. Toivottavasti sen perusteella alkaa tapahtumaan. Ennenkuin jotain tosi ikävää tapahtuu.
Kumma juttu, joka vuosi kysyn tätä samaa, joka vuosi saan saman vastauksen. Tie on vaarallisempi, parempi paikka on parkkipaikka.
Vaarallinen, vaarallisempi, vaarallisin.
Kumpi on pahempi paha?

Edellisessä postauksessani  kertomani perheet edelleen sumplivat itse koulukyytinsä. Vanhemmat,  sukulaiset ja naapurukset säätävät lasten kuljetuksia edelleen. Hieno homma, hei. Hyvin menee.

Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

32 §

Koulumatkat

Jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Jos esiopetusta saavan oppilaan matka kotoa esiopetukseen tai lasten päivähoidosta annetussa laissa tarkoitetusta päivähoidosta esiopetukseen on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. (19.12.2003/1139)

Edellä 1 momentin mukaisesti järjestettävä oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia. Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta, saa koulumatka kestää enintään kolme tuntia. (24.6.2010/642)

Jos oppilas otetaan muuhun kuin 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan, oppilaaksi ottamisen edellytykseksi voidaan asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Lisäksi, jos esiopetusta saava lapsi osallistuu toisessa kunnassa järjestettävään lasten päivähoitoon lasten päivähoidosta annetun lain 11 c §:ssä tarkoitetulla tavalla, opetuksen järjestäjällä on oikeus edellyttää, että lapsen huoltaja vastaa lapsen kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista päivähoito- ja esiopetuspaikan välillä. (8.4.2011/324)

Kuljetusta odottavalle oppilaalle on järjestettävä mahdollisuus ohjattuun toimintaan.

Koulukyydit - se ON mahdoton tehtävä - kokeillaan lasten kustannuksella ja ensi vuonna vielä vähän enemmän

Vaikka itse olen toistaiseksi tällä hetkellä tyytyväinen omien lasteni ja asuinalueeni koulukyyteihin ja antanutkin siitä kiitosta, mutta ei se ole koko kuva.  Ikävä kyllä.

Otetaanpa esimerkiksi Länsi-Uusimaassa  kerrotusta muuttuneesta koulukyytipäätöstilanteesta. Ennen alueen lapset saivat odottaa turvallisemman tien risteyksessä, josta koulutaksi haki heidät. Nyt he odottavat vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, joka itse asiassa on noin kymmenen metrin päässä nykyisestä bussipysäkistä.

Kuva: Markus Mäki, L-U

 
Kymmenen metriä saattaa vaikuttaa paperilla ja toimistossa juuri sellaiselta hyvältä säästöpaikalta.

Mutta: Tiellä ei ole levennystä, vaan he kävelevät tien reunalla, rekkojen ja muun liikenteen seassa. Tässä ko risteyksessä on kyllä bussipysäkki, mutta sitä kun monet käyttävät ns. kiihdytyskaistana Hankotielle ja Lohjalta Hankoon päin mentäessä mäen ohituskaista loppuu juuri ennen bussipysäkkiä, joka on monesti aiheuttanut tilanteen jossa Hangosta päin tulevat joutuvat väistämään viime hetken ohittajia bussipysäkin kautta. Tässä kohtaa on viimeisen 5-10 vuoden aikana tapahtunut tietojeni mukaan viitisen pahaa kolaria, eli paikka on vaarallinen. Isolla valtatiellä lapsen odottaessa bussia, aikataulujen ollessa kireitä ja nopeusrajoitusten ollessa 80km/h, lapsi ei välttämättä ehdi lukea, mitä bussissa lukee, onko se oma kyyti? Ja vanhempia huolettaa myös osaako lapsi jäädä oikealla pysäkillä pois? Kuinka pitkälle lapsi voi kulkeutua? Hyvää tässä on se, että iltapäivällä alakoululaiset pääsevät edelleen taksikyydillä kotiin, koska muuten he joutuisivat ylittämään vaaralliseksi luokitellun Hanko–Hyvinkää-tien (samainen vaarallinen tie, jonka reunalla voivat seisoa).
Jutun mukaan ensimmäisellä kouluviikolla vanhemmat ovat kuljettaneet lapsiaan kouluun. Lomien päättyessä se ei kuitenkaan enää ole mahdollista. Vanhemmat pelkäävät, mitä tapahtuu syksyllä, kun ajokelit muuttuvat huonommiksi ja aamuisin on pimeää. Entä talvella, kun alkavat räntäsateet, aurataan tien reunaan lumet ja rännät? Tie kapenee entisestään ja pieni ihminen jää vielä vähän enemmän pimentoon. Katuvalaistus? Mikä se on?

Kuva: Sabina Ljungqvist-Järvinen

Entä tämä tie? Kirkniemessä sijaitseva Pikkukyläntie. Hyvä näkyvyys näyttäisi olevan, mutta alueella sijaitsevan Sappit Limited konsernin paperitehtaan vuoksi tien raskasliikenne on hyvin vilkasta. Tällä alueella kulkee myös juna, toki ilman turvapuomia. Silti tämä tie koetaan paperilla turvalliseksi. 
Linja-autoilija jää iltapäivällä tässä kohtaa ilmeisesti tauolle sappitehtaalle, eikä aja takaisin, jotta voisi jättää lapsen turvallisemmalle pysäkille, joka tekisi lasten koulumatkasta turvallisen. Esimerkiksi torstaina, 11.8 klo 13.45-14 meni ko pysäkin ohi 8 rekkaa. Suojatie siinä on, perinnetiedon mukaan (on siinä liikennemerkkikin), mutta suojatien raidat ovat kuluneet. Jos tien turvallisuusluokistusta ei voida millään muuttaa, voisi linja-autolla turvallisesti kulkea, jos se vaan ajaisi takaisinkin. Kääntäisi ja jättäisi lapsen turvalliselle puolelle tietä.
Näissä tapauksissa missään ei ole kyse siitä, että vanhemmat peräisivät luksusta, tai kotiovelle ajamista, vaan ihan vain turvallista kyytiä, sujuvaa arkea, ilman huolta lapsen matkasta kouluun.

Lohjan kaupungin hallintopäällikkö Raija Rönkä-Nieminen sanoo, että uusilla koulumatkapäätöksillä halutaan taata kaikille koululaisille samat periaatteet. (L-U 13.8.2016)

Ihan hyvä ja kannatettava periaate, mutta jos se tarkoittaa sitä, että ennen he, jotka haettiin kotipihasta, menevät nyt vaarallisen tien varrelle, se sotii mielestäni juuri sitä periaatetta vastaan. Sitä en tarkoita, että kotiovelta pitäisi hakea. Tarkoitan sitä, että JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää   kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä,  jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.

"Omien tutkimuskokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla. Noin kymmenen vuoden ikään saakka lasten liikkumista liikenteessä leimaa arvaamattomuus ja leikki. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä", sanoo lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa. 

Olen aiemminkin tästä sanonut, mutta olisiko millään mahdollista, että päätettäessä teiden turvallisuudesta, joko tyypit kävisivät itse paikan päällä tai kysyisivät alueen tuntevilta ihmisiltä? Esimerkiksi aluetoimikunnat olisivat hyviä väyliä myös tähän. Käytettäisi oikeasti sitä asiantuntevaa tahoa, joka ilmaiseksi haluaa auttaa? Säästyttäisi monelta murheelta, korjausliikkeestä, haukusta? Kun ei niistäkään tunnuta oppivan.

Nummen yhtenäiskoulun alakoulun "koulutaksipysäkki"

Entä se, kun aiemmin sanoin olevani tyytyväinen meidän alueemme kuljetuksiin. Noh, sehän koski vain asuinalueeni lapsia. Farssi on edelleenkin mm Hyrsylän alueen lasten tulo kouluun. Siis se lakkautettu koulu. Kun koulua oltiin lakkauttamassa hiihtolomaviikon aikana, lupaus oli, että kyydit toimii heti. Öh. Kun ei ne toiminut koko viime vuonna kunnolla. Eikä taaskaan.
Lapset saattavat odottaa tien varressa puolikin tuntia, eikä bussia näy. Eikä se sitten loppujen lopuksi edes tule. Haamubussiksikin kutsuttu juuri tämän vuoksi. Mihin se tieto liikennöitsijän ja kaupungin välillä jää? Liikennöitsijän mukaan koululiikenne alkaa 15.8. Täh? 
Koulu alkoi Lohjalla 10.8. Onko lapsi oikeutettu pidentämään lomaansa, koska ei pääse kouluun kyytien puuttuessa? Vai pitääkö kaikkien vanhempien pitää lomansa elokuussa ja kuskata lapsensa itse, koska kaupunki ei saa kyytejä toimimaan?  Kustannus sekin on. Niin perheille kuin kaupungillekin.
Kävin perjantaina itsekin koululla ja nappasin kuvan koulutaksipysäkistä (ylläoleva kuva)
Vaikka kuva kuulemma vastaa tuhatta sanaa, ei tämä kuva kerro ihan koko totuutta. Kuvan ulkouolelle jäi muistaakseni kolme henkilöautoa, taksina käytetty linja-auto, pari mopoa ja törppö. Oli aika solmussa se ympyrä ja noin klo 12.15 paikalla oli eräskin sankari(törppö), joka suhaili miten sattuu, väärään suuntaan ympyrässä ja lähti renkaat vinkuen pois. Taisi unohtaa, missä oli. Alueella pitäisi muistaa myös se, että yläkouluun kuljetaan paljon mopoilla ja mopoparkki on tuon taksiympyrän takana. Mitä, jos nämä pari mopoilijaa, jotka siihen muutaman minuutin päästä pärähtivät, olisivat pärähtäneet pari minuuttia aiemmin? Olisi voinut olla vahinko edessä, surua ja törppöilijän kiire olisi vaihtunut johonkin muuhun? Ja mopoilijan kohtalo. Kuka tietää.  Onneksi ei tällä kertaa saatukaan tietää.
Moni vanhempi on todennut, että on ollut pakko tehdä järjestelyjä töiden suhteen, koska ei luota kaupungin kykyyn järjestää koulukyytejä. Kuinka kauan tätä voi jatkua? Kauanko kestää kenenkään talous sellaista? Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta moiseen. Onko se edes tarkoituksenmukaista? Ei ainakaan kuntalaisen mielestä. Kaupungin tarkoitus on tuottaa peruspalveluja. Turvallinen koulukyyti on yksi niistä.

Aika karu on myös aamuruuhka Rauhalan ja Järnefeltin koulujen välissä. Tähän on siis suunnitteilla lisätä liikennettä lakkauttamalla Maksjoen koulu 2018. Tuosta vaan lapset loikkimaan tien yli. Vaikka varmasti tietenkin kaupunki on siihen mennessä tehnyt uusia ratkaisuja liikenteen ja turvallisuuden suhteen. Allaoleva kuva on otettu viime syksynä.

Kuva: Liisu Uusitalo

Eskarilaiseni taksikyydin kulkuneuvo on linja-auto. Sillä eskarilaiset kulkevat ilmeisesti koko alueen läpi ja  yksitellen tiputellaan omille pysäkeilleen. Meillä eskarilainen on ollut ihan tyytyväinen, mutta 2,7 kilometrin matkaan menee tunti, niin on se aika pitkä aika. Tässä kohtaa kyllä on pääasia se, että lapset saavat turvallisen kyydin. Ja turvallinen se on ollut.  Siitä olen kiitollinen.
Ilmeisesti tämä samainen taksina käytetty linja-auto käy hakemassa Hyrsylän alueenkin lapset, ja se on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Ahtailla teillä linja-auton on vaikea kulkea, mutta kuskit luonnollisesti tekevät parhaansa.

Onko tämä isolla autolla kuljettaminen nyt kaupungin linjaus? Onko se tosiaan niin, että jatkossa kuljetetaan isolla autolla ja kuljetusyrittäjät vaihtavat normitaksinsa isoihin autoihin? En ehkä ihan ymmärrä yhtälöä, joten ehkä joku viisaampi voi selittää, miten tämä muutos lisää turvallisuutta? Kuinka se lisää tehokkuutta ja onko se ihan oikeasti halvempaa ajaa isolla autolla? Entä talvella, kun iso auto ajaa näitä Nummen reittejä ja on liukasta, tuleeko silloin linjaus, (siis samanlainen, mikä oli viime vuonna) että tie on liian vaarallinen ja vaikeakulkuinen autoille, joten kakrut voi kävellä isomman tien varteen.

Entä autoissa olevien lasten turvallisuus? Viime vuonna kuulin moneen otteeseen siitä, kuinka lapset seisoivat käytävillä, (vaikka ei saisi) koska linja-auto oli niin täynnä, aikataulut ovat liian tiukkoja, jonka vuoksi joskus voidaan joutua ajamaan ylinopeutta. Tämä toivottavasti on viime vuoden ongelma, joka ei toistu tänä vuonna. Entä kun nämä kuljetusyrittäjien liian isot autot kääntelevät pienillä teillä? Kaikki tiet eivät ole linja-auton käännyttävä, tilataksin kokoinen autokin on huonoilla talvikeleillä hankaluuksissa. Koska aina kuitenkin näitä pienten teiden ajoja on (on lääkärintodistuksia ja poikkeusjuttuja) niin ei tämä ongelma poistu nyt tai ensi vuonnakaan. Ehkäpä ei ikinä. Ainakaan tällä toiminnalla. 

Ja on ne linja-autot olleet nytkin liian täynnä. Osa lapsista (yleensä ne pienimmät ekaluokkalaiset) on seissyt osan matkaa, esimerkiksi Saukkolasta Oinolaan ja iltapäivällä kotiin päin jälleen (aivan kuten viime vuonnakin) linja-auto jätti Kauppakujalle ovi Turuntielle päin. Ja jälleen lapset juoksevat pysäköntialueella autojen välissä. Taksien listoilta puuttu lasten nimiä (=eivät päässeet kyytiin). Ikävä kyllä tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Yksi ongelmista on myös logistiikkakeskuksen tavoittamattomuus. Tosin se on aika ymmärrettävä ongelma, sillä niitä yhteydenottoja ja reklamaatioita tulee todella paljon, varsinkin kyytien alkaessa.  Luonnollisestikaan eivät he ehdi koulunalkuviikolla puhelimitse vastaamaan kaikille, ja sen suurin osa vanhemmista ymmärtää. Mutta, että edes sähköpostilla tai Wilmalla saa vastausta, niin aiheuttaa lisää huolta ja harmia vanhemmille. Tämä sama on toistunut ja toistunut. Ei vain tänä vuonna, eikä vain viime vuonna, vaan tämä on monien vuosien saatossa tutuksi tullut ongelma. Se, että se on aina ollut, ei ole hyväksyttävää. Se on hämmästyksen kohde. Miksi tämä ei muutu? Miksi ei opita? Miksi ei parane? Riittääkö kymmenen vuotta? Tämän saman ongelman toistuessa mieleen väkisinkin tulee se, että säästetäänkö tässä nyt väärässä paikassa? Onko käytössä vääränlaiset työvälineet? Onko käytössä vääränlaiset asenteet? Vaikka kaupunkia ei voi käsitellä kuin yritystä, ei silti voi olla ajattelematta, että yritysmaailmassa tämä ei olisi hyväksyttävää, ei ilman muutoksia eikä toimenpiteitä. 

Vaikka varmasti kaikki haluavat tehdä parhaansa ja haluavat, että homma toimii, ei se riitä.
Vaikka kaikki varmasti tekevät tosi paljon töitä, että kaikki tämä toimisi. Ei se riitä.
Katuliitu ei riitä. Sen pitäisi olla vain yksi työkaluista, ei se määräävä.
Ensi syksystä lähtien esimerkiksi Oilaantie ei ole enää vaarallinen. Aha.
Olosuhteet eivät ole muuttuneet. Vai onko se jalankulku jo silloin valmis? Sittenhän mulla ei ole valittamista. Epäilenpä. Kristallipalloon on katsottu näitä turvallisuusluokituksia tehdessä.

Liikaa kysymyksiä, liikaa epäkohtia. Onneksi epäkohdat ovat niitä, joita pystyy muuttamaan ja joihin logistiikkakesksu pureutuu. Mutta nämä ovat joka vuosi samoja ongelmia.
Toistan taas viime syksynä toteamani:
On aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä. Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule. Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?

Viime vuonna näitä ongelmia kasaantui ja kasaantui. Kuljetukset olivat pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin. Moni lapsi kärsi näiden säheltämisten ja kuljetusongelmien vuoksi paniikkikohtauksista, peloista ja painajaisista. Lapset ovat kieltäytyneet itkien menemästä bussiin, koska pelottaa. On tarrauduttu vanhempaan, itkien. 

Kuinka vanhemmat kestävät tämän? Voin kertoa, ettei kovinkaan hyvin, mutta on pakko. 

Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?

Se on päivänselvää ja ymmärrettävää, että ensimmäisinä päivänä kaikki ei mene aivan putkeen, että saadaan reitit sujuviksi, opitaan rutiinit kotonakin, alku on aina hankalaa, myös näissä ja varmasti päivittäiset käytännönasia alkavat menemään ihan hienosti, toivottavasti jo koulun toisella viikolla, tai sen jälkeen, mutta näille  lasten turvallisuutta huonontaville asioille tulee tehdä jotain, heti.

Toistan jälleen viime syksystä lähtien toistamani: pitäisikö ne lomat kaupungilla pitää vasta sitten, kun on kaikkien kyydit selvitetty? Ja olisiko millään mahdollista, että päätettäessä teiden turvallisuudesta, joko tyypit kävisivät itse paikan päällä tai kysyisivät alueen tuntevilta ihmisiltä? Esimerksiksi aluetoimikunnat olisivat hyviä väyliä myös tähän. Käytettäisi oikeasti sitä asiantuntevaa tahoa, joka ilmaiseksi haluaa auttaa? Kaupunki ja aluetoimikunnat molemmat peräävät kumppanuutta, luottamusta ja yhteistyötä. Olisiko tässä oikea kohta lisätä luottamusta tehden yhteistyötä? Kysyttäessä vaikka aluetoimikunnilta teiden oikeista olosuhteista?
Pitäisikö lasten etu ja turvallisuus laittaa etusijalle?

uusi teiden vaarallisuusluokitus. 
http://palvelut.lohja.fi/kirjat/d5web/kokous/201615914-3-2.PDF

Taas se alkaa - jokavuotinen koulukyytirumba - toivottavasti maalaan vain piruja seinille

Meidän lastemme koulukyytipäätökset ovat tulleet Wilmaan. Ennen vaarallinen tie (ei ole fyysisiä muutoksia) ei ole enää niin vaarallinen, etteikö sitä kuusivuotias voisi ylittää. Toki se on kuitenkin sen verran vaarallinen, että koulukyyti on esikoululaisista kolmasluokkalaiseen. Vaarallisuutta ei vähennä se, että nyt syksyllä pitäisi alkaa tällä tiellä sillanrakennus. Olen ollut jo yhteydessä logistiikkaan asiasta. Suosittelisin myös muita vanhempia tarkistamaan myös tienne.
Kasvatus- ja opetuslautakunta on kokouksessaan 25.5 päättänyt koulukyydeistä. Tästähän on ollut jo puhetta aiemminkin.

"Kouluteiden turvallisuustyöryhmä esittää varallisuusluokitukseen liittyvää yleislausetta tarkistettavaksi 1.8.2016 alkaen siten, että selkeämmin tulee esille tien ylittämisen mahdollisuus. Turvallisuustyöryhmä on verrannut käytännettä naapurikunnan Vihdin käytänteeseen. Vihdin koulukuljetusperiaatteiden mukaan vain valtatie 2 ja valtatie 25 ylittäminen nähdään vaaralliseksi 7 luokka-asteeseen saakka. Turvallisuustyöryhmä esittää, että yleislause vaarallisten teiden luettelon yhteydessä muutetaan
kuulumaan seuraavasti: ”Paikalliset ylitykset ovat mahdollisia turvallisuutta noudattaen 7-9 luokan oppilaille sekä 0-6 luokan oppilaille, lukuunottamatta valtatie2, valtatie 25 ja maantie 110. Vaaralliseksi luokitelluilla teillä on mahdollista kulkea lyhyt matka osoitetulla hakupaikalle. Huoltajien tulee yhdessä lasten kanssa katsoa turvallinen tienylityspaikka ja opastaa lapsia
turvalliseen kulkemiseen koulumatkalla”. Lause selkeyttää
kuljetusjärjestelyjen toteuttamista"
Kasvatus- ja opetuslautakunta päättää hyväksyä
1) ”Lohjan esikoulujen ja peruskoulujen koulumatkakuljetusten periaatteet 1.8.2016” maksullista koulukuljetusta koskevalla muutoksella;
2) ”Lohjan vaaralliset koulutiet” luettelon yleislauseen muuttamisen
1.8.2016 alkaen kuulumaan: Paikalliset ylitykset ovat mahdollisia
turvallisuutta noudattaen 7-9 luokan oppilaille sekä 0-6 luokan oppilaille, lukuunottamatta valtatie2, valtatie 25 ja maantie 110. Vaaralliseksi luokitelluilla teillä on mahdollista kulkea lyhyt matka osoitetulla hakupaikalle. Huoltajien tulee yhdessä lasten kanssa katsoa turvallinen tienylityspaikka ja opastaa lapsia turvalliseen kulkemiseen koulumatkalla;
3) että kouluteiden vaarallisuutta tarkasteltaessa 1.8.2017 alkaen
noudatetaan valtakunnallisen Koululiidun suositusta.

http://palvelut.lohja.fi/kir…/d5web/kokous/201615914-3-2.PDF
http://palvelut.lohja.fi/kir…/d5web/kokous/201615914-3-1.PDF

palvelut.lohja.fi

palvelut.lohja.fi

Koululiituohjelman kehittäjien itsensäkin mukaan ohjelmaa tulisi käyttää ainoastaan yhtenä työkaluista, ei ohjenuorana.

Muuten, postauksessani http://nummentie.blogspot.fi/2015/06/oilaantien-liikenneturvallisuuden.html kerroin kuinka pyysin Niilonpirtin purkamisen ja rakennustöiden ajaksi liikenneturvallisuuden parantamista ja lapsille koulukyytejä, myös siis heille, joilla sitä ei ole. Olin viranhaltijoiden lisäksi laittanut viestini ja pyynnön kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle. Ei mitään vastausta. Viranhaltijoilta sain hyvin perustellut ja hyvät vastaukset, mutta luottamushenkilöt olivat hiljaa, kuten yleensä. Harmi.