taas leikkaus peruttu

Jonohoitaja soitti.

Sopisiko meille perjantaina leikkaus. Olisi 50 /50 mahdollisuus päästä leikkaukseen. Se riippuu parista lapsesta, jotka ovat teholla. Tulisitteko? Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Tottakai! Soiti Jyrille, joka soitti asiakkailleen, soitin mummille ja vaarille, he pakkasivat ja olivat valmiina lähtöön, soitin päiväkotiin, heille sopi ottaa Paju ja Pouta hoitoon siksi aikaa, kun mummi ja vaari tulee hakemaan. Kaikki oli valmista.

Jonohoitaja soitti.

Taas oli yöllä tullut lapsi teholle. Leikkaus peruttu.

Leikkaus peruttu

Ei leikattu Puroa, ei. Pääsimme jo osastollekin tällä kertaa ja huokaisimme jo , että ei tätä nyt enää peruta, kun tänne asti olemme päässeet. Sairaanhoitaja tuli sanomaan, että "nyt mä joudun ikävä kyllä lähettämään teidät takaisin kotiin." Hetken aikaa luulin, että hän tarkoittaa minua ja vauvaa, joka oli vähän nuhainen, kunnes näin hoitajan ilmeestä, että kyllä hän nyt meitä kaikkia tarkoittaa. Edellisyönä oli syntynyt kaksi vauvaa, jotka tarvitsivat teho-osastopaikkoja, joten meidän piti lähteä kotiin.

Voi sitä turhautumista ja itkun määrää. Vaikka se pelottaa todella paljon, niin se on kuitenkin tehtävä. Me jo olimme luulossa, että pääsisimme elämässä eteenpäin. Jyri oli perunut työkeikkoja, että olisi voinut olla Puron kanssa osastolla leikkauksen jälkeen, enhän minä vauvan kanssa siellä pysty olemaan öitä. Ja isovanhemmat olivat meille tulleet Askolasta (140km) hoitamaan isompia lapsia, jotta minä voin rauhassa kulkea sairaalan ja kodin väliä. Nyt lähetimme heidät kotiin.

Uudesta ajasta ei ole tietoa.