neljän muksun kanssa. Kolme jaksaa välillä katsoa telkkaria, mutta yksi, se kaksi vuotias, hakee huomiota kokoajan.
Yritän tehdä muistilistaa itselle, mitä pitää huomioida, mitä olen jo tehnyt, mitä pitää vielä tehdä ja se on hieman haastavaa, kun yksi repii lahjetta, kaksi tappelee ja yksi huutelee kommentteja ohjelmasta. Ihanuutta!
Toisaalta oli hyvä viimeksi, kun aikaa oli todella vähän, ei ehtinyt löysäilemään. Nyt, kun aikaa on reilusti enemmän, voi helposti mennä hidasteluksi (no, onneksi on aikaa) ja lopussa voi olla paniikkilaulu.
Sain tehtyä edes lyhyen muistilistan. Pitää kyllä muokata sitä ja lisätä kohtia, mutta sitähän muistilistat yleensä on. Ainakin minulla. Yksi muistilista mnulla onkin, mutta tietenkin olen unohtanut sen töihin. Ajattelin jossain vaiheessa, että töissä ehtisin jonkun verran edes tehdä, mutta töissä on kyllä sen verran kiirusta, etten ehdi tekemään yhteen mitään muuta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti