Kävin eilen virallisessa vaalikuvassa. Karmeita otoksia, joista hyväksyin sitten vähimmän karmivan.
Vaikka se onkin kyllä pieni murhe.
Eilen töistä kotiin päästyäni piti rutistaa kunnolla omaa 8 vuotiasta tyttöäni. En voi kuin kuvitella, mitä on kotkalaisen tytön äidin päässä liikkunut kaappauksen ajan ja nyt jälkeenpäin. Itkuhan siinä tuli, kun uutisia kuunteli ja sydänsyrjällään odotti tytön löytyvän. Onneksi tytöllä oli onni myötä ja löytyi!
Eilen siis kävin kuvassa, vastasin viimeiseenkin vaalikoneeseen, johon olin aikonut, suunnittelin vaalitapahtumiin osallistumisia, ne pitää vielä varmistaa miehen kanssa, "vaalikampanjan ajan lastenhoitaja" :)
Ja töissäkin pitää näyttäytyä.
Välillä kuppi kahvia ja taas mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti