Perusturvalautakunnan kokouksia on nyt takana kaksi ja täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran jälkeen hienoisen pettynyt olin.
Käytännöt ovat jäykkiä, ihmiset ovat jäykkiä, mutta toisen kerran jälkeen olen jo toiveikkaampi.
Ehkä ensimmäisen kerran jännitys oli minulla päällimmäisenä, enkä kokenut olevani omalla maaperällä.
Tänään käsittelimme enemmän asioita, joista tiedän ja joissa haluan vaikuttaa. Asioita, joissa pitää huutaa toisen puolesta.
Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisystä pääsin aloittamaan. Tästä tämä lähtee!
Eipä tuossa ole mitään uutta äidillesi. Aina olet ollut jalat maassa ja järki päässä!Lapset nuoret ja vanhukset sytyttävät sinut! Kiitos tyttäreni!
VastaaPoista