Nummi-Pusulan lukion lakkauttamisen on todettu säästävän 400 000€ vuodessa. Iso raha.
Mitä, jos kehittäisimme lukiota sen sijaan, että lakkautetaan? Mutta sekin maksaa, tosin siitähän voisi olla myös hyötyä niin opiskelijoille kuin kaupungillekin.
Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. (Lähde: http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/04/18/nuori-putoaa-putkesta-lasku-12-miljoonaa/20115003/139)
Eihän se tietysti ole iso raha, jos syrjäytyneitä nuoria on vain yksi nuori vuodessa ja eihän sitä kunta yksin maksa. Oli se välillinen maksaja kunta tai valtio, loppupelissä me maksamme sen. Kalleimmin siitä maksaa nuori.
Syitä syrjäytymiseen voi olla monia: koska ei pääse opiskelemaan, syystä ettei ole kuljetusta, sillä liikennöinti on lopetettu. Koska joutuu menemään 50-60 km kauemmaksi, eikä vanhemmilla ole mahdollisuutta kuljettaa opiskelijaansa. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta kustantaa nuorensa asumista muualla opintojen ajan. Tai nuori olisi halunnut valita lukion, jota ei enää ole. Ehkä hän haluaisi Helsinkiin, Karkkilaan, Vihtiin, mutta vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tarjota tätä. Lukio olisi hyvä vaihtoehto silloin, kun ei vielä tiedä, mitä haluaisi tehdä isona. Yhtenä perusteena on kuulunut myös, että ei lukiota ole joka kunnassa, ei se ole lain vaatimaa palvelua. Totta. Pitääkö sen sitten tarkoittaa meille jotain? Pitääkö olla ilman siksi, ettei kaikilla ole? Siksi, ettei muillakaan ole?
Säästetään nyt. Tämän päivän säästöt koulutuksessa todennäköisesti maksavat vuosien päästä suuria summia, mutta sehän on vasta silloin.
Eriarvoisuus.
Elämme kovia aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti