Vihdoin se sanottiin ääneen. Sisäilmaongelma - terveyshaitta - Tytyri - kaikki samassa lauseessa

Meillä on huonoja uutisia.
Näillä sanoilla alkoi Tytyrin ja Anttilan koulujen sisäilmainfo.
Joo, olihan ne huonoja uutisia. Mutta vihdoin ne on sanottu ääneen. Asiat, jotka oikeasti on tiedetty kauan.

Anttilan koulun

• ulkoseinät on uusittava 
• lämmöneristeet vaihdettava
• ikkunat uusittava
• ikkunoiden vesipellit suorat

koulu kuitenkin on korjattavissa. Lapset pääsevät väistöön vasta helmikuussa. Yläkoulun oppilailla on kuitenkin se etu alakoululaisiin nähden, että he liikkuvat enemmän, ei ole kotiluokkia. Vähemmän oireilijoita kuin Tytyrissä. Mutta oireilijoita on. Ja vaikka ei oireile, ei se tarkoita sitä, etteikö altistu. Väistön järjestäminen ei ole ihan helppo juttu, varsinkaan melkein 700 lapsen, joten koulut joudutaan laittamaan väistöön eri aikaan.  Siksi Tytyrissä kokeillaan ylipaineistusta.

Toistan vielä sen, mitä kirjoitin edelliseen Anttilasta:

Anttilan tilannetta on seurattu vuodesta 2013, vaikka vuodesta 2002 on löydetty ensimmäiset merkit riittämättömästä ilmanvaihdosta. Vuonna 2013 on todettu, että ilmanvaihto on riittämätön, opettajat oireilevat, jopa iho-oirein. Talvella vuonna 2015 oppilaita on vaihtanut koulua oireilun vuoksi, luokkatioja poistettu käytöstä 5 opettajaa kuudesta oireilee.
Sateella seinä kastuu ja kostuttaa villan. (hei haloo)
Kesällä 2015 on tehty toimenpiteitä, pyritty parantamaan vedeneristystä. Eikä se riitä.

Hyvä, että NYT on aloitettu toimet. Onneksi Anttilan ilmanvaihto toimii kuulemma suht hyvin, eikä enää ole sitä villaongelmaa. Lisää ilmanvaihtolaitteita tuodaan koululle, jotta lapset voivat olla siellä, kunnes pääsevät väistöön.

Tytyri, voi Tytyri
vaikka Anttilassa on pahemmat mikrobivauriot kuin Tytyrissä, on Tytyrin tilanne vakavampi.

• seinien eristeet ovat mikrobivaurioituneet
• ulkoseinät vaurioituneet
• osittain maanalla
• seinät purettava
• kanaalit lattioiden alla
• vesikate huonossa kunnossa
• katon tuuletus tukittu, josta vaurioita...

lista vain jatkui ja jatkui. Lakkasin kirjoittamasta. Korjauskustannukset tulevat olemaan kovemmat kuin uuden rakentaminen. Kaupungin ympäristöterveyspäällikkö totesi terveyshaitan olevan ilmeinen. Tytyrissä tullaan parantamaan sisäilmastoa, kokeillaan ylipaineistusta syyskuun alkuun asti, jolloin Anttilan pitäisi olla valmis ja Tytyrin lapset voivat siirtyä puolestaan väistöön. Jos ylipaineistus ei toimi, otetaan suunnitelma b käyttöön. Lapset hajasijoitetaan.

Ylipaineistus on siinä ongelmallinen, että siitä ei kukaan oikein tiedä, toimiiko se. Siinä pitää huomioida se miljoona seikkaa, minkäkokoiset laitteet tarvitaan, sääolosuhteet (tuuli lähinnä), jo olemassa olevat ilmanvaihtolaitteet, riittääkö, toimivatko kunnolla (todnäk ei riitä). Ylipaineistuksessa laitetaan laitteet puhaltamaan sen ilman seiniin. Seiniin, jossa se mikrobiongelma on. Puhalletaan sitä siis poispäin hengitysilmasta. Okei, tän kohdan ymmärrän.
Mutta. Tytyrissä on 297 lasta ja kymmeniä aikuisia töissä. Ovia availlaan ja aivan varmasti joskus joku avaa vahingossa ikkunan. Virheitä sattuu ja tuossa määrässä ihmisiä, virheiden mahdollisuus kasvaa. Ylipaineistus katoaa hetkeksi. Ja jossain vaiheessa se ilmavirta (saattaa) puhaltaa seinästä pois päin.
Yleensä ylipaineistuksessa ilmavirta menee ulos, eikö niin. Pihalle, jossa lapset leikkivät. Ei ne mikrobit siitä katoa *puf* kuin ilmaan. Eiku, katoavatpas.

Ylipaineistusta tulee seurata tarkkaan ja siihen on hyvät mittarit ja anturit, jotka automaattisesti tekevät ilmoituksen, jos jotain vikaa tulee.
Tässä vaiheessa kysyin, että kuka tätä valvoo? Kaupunkimme tekninen toimiko? Voisiko sen tehdä joku muu, ehkä ulkopuolinen? Teknisessä toimessa oltiin loukkaantuneen näköisiä moisesta epäluottamuslauseesta. Anteeksi nyt vain, ei ollut tarkoitus loukata kenenkään tunteita, mutta koulut ovat olleet seurannassa, toimenpiteitä on mietitty, hirsitalojen kissaluukkuja pidetty kiinni kesät-talvet (niitä ei siis pidetä kiinni kuin talvella), kiinteistön käyttöiän sanotaan olevan loppumassa, kun talo on 50v? Miten ennen osattiin rakentaa taloja? Miten niitä on osattu ylläpitää? Seuraamalla?

Jos siis ylipaineistus ei toimi, lapset tullaan hajasijoittamaan. Ensin seurataan tilannetta, vähenevätkö oireet.  Seurataan tilannetta tammi-helmikuuhun. Ja jos oireet eivät vähene, tehdään päätös väistöstä.
Oireita tulisi siis seurata myös kotona. Kun pyysin, että vanhemmille annettaisi ohjeistus, mitä oireita seurata, vastattiin aika ylimalkaan, että viime vuonnahan tehtiin oirekysely, jossa nämä oireet oli listattu.
Entä nämä lapset, jotka ovat vasta syksyllä aloittaneet? Mistä he saavat tiedon?

Vaikka tästä:
http://www.sisailmayhdistys.fi/terveelliset-tilat-tietojarjestelma/terveysvaikutukset/sisailmaoireet/

Mustasin yllä seurataan tilannetta ihan siis vääntääkseni rautalangasta. Tytyrin tilannetta on seurattu vuosia. Mä todella toivon, että ylipaineistus toimii, mä todella toivon, että tämä ratkaisu toimii ja että lapset voivat jatkaa kouluaan, tällä kertaa terveemmässä koulussa. Mä toivon, että nämä suunnitelmat toimivat. Lasten ja perheiden vuoksi.



Mä olen kaiken kaikkiaan hämmentynyt. Ja vihainen, surullinenkin samaan aikaan. Nämä ongelmat eivät ole tulleet puskan takaa, ne on tiedetty vuosia.
Lapset oireilee ja vaikka eivät oireilisi, he altistuvat. Tällä hetkellä varmasti tehdään kaikki mahdollinen, jotta lain määräämä turvallinen ja terveellinen ympäristö toteutuisi, mutta silti nämä lapset ovat koulussa siellä. Joka päivä.
 

Kaupunginjohtaja on ottanut hyvän otteen tässä asiassa, siitä hänelle kiitos.
Mutta miten menneestä? Miten tähän tilanteeseen on tultu? Miksi tähän on tultu?
Totta on se, että mennyt on takana ja sille emme mitään enää voi, mutta vastuu on silti.
Totta on myös se, että tulee mennä eteenpäin, että tulevaan tulee katsoa, sille me voimme tehdä jotain. Voimme tehdä parhaamme, ja sille meidän tulee tehdä. Mutta opimmeko me virheistä? Oikeasti? Opimmeko niistä vai sanommeko vain niin? Mitä sanovat ne Tytyrin arvioimani 3 000 oppilasta? Lohduttaako heitä se, että opitaan virheistä?

Hienoa tässä kaikessa on se, että tämä tilaisuus järjestettiin ja se, että paikalle oli tullut luottamushenkilöitäkin. Jotenkin kuitenkin jäi takki tyhjäksi.

Mutta vihdoin on sanottu ääneen se, mitä on jo kauan kuiskittu. Sisäilmaongelma on todellinen ja sille pitää tehdä heti jotain.