Kaksi päivää

Kaksi päivää jäljellä. Loppurutistus minulla jää vähän pienemmäksi, sillä meillä jyllää oksennustauti. Kaksi lasta neljästä sairastanut ja seuraavia odotellessa yksi sai silmätulehduksen. Olen aina ensisijaisesti äiti, lastenhoito ajaa kaiken edelle.

Vastasin eilen peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen oppilaan sähköpostiin. Luokka oli saanut tehtäväksi yhteiskuntaopin tunnilla ottaa selvää ehdokkaista. Hän esitti minulle vain neljä kysymystä, mutta ne olivat juuri oleelliset kysymykset:

mikä on minulle tärkeää kunnallisvaaliehdokkaana,
olenko luvannut jotain konkreettista, ja jos olen, mitä? 
Miksi lähdin ehdokkaaksi ja miksi juuri kokoomus?
Miten olen kampanjoinut?

Tiukkoja kysymyksiä, jotka saivat minut pysähtymään ja miettimään. Lapsia ja nuoria pitää kuunnella ja heille pitää vastata rehellisesti ja aidosti, ilman alentuvuutta. Pyrin olemaan suora ja helppotajuinen sekä välttää liian pitkää liibalaabaa.
Näin vastasin nuorelle:

 Mitä asioita pidät kunnallisvaaliehdokkaana tärkeinä?
Kampanjoinnissa pidän tärkeänä sitä, että kunnioitamme toisten kampanjointia. Ja kunnioitamme toisten aikaa. Jos on sovittu jotain, tapahtumaa, tai toisen auttamista, pidetään siitä kiinni ja pidetään sovituista aikatauluista kiinni. Ei myöhästytä puoltatuntia. Jos myöhästytään, ilmoitetaan, tai sovitaan uusi aika.

Kunnallisvaaliehdokkaana pidän tärkeänä uskottavuutta, ja sitä, että jos lupautuu ehdokkaaksi, lähtee sitä oikealla tahdolla tekemään.  Muutenkin olen sellainen ihminen, että jos jotain lähdetään tekemään, tehdään se hyvin ja paneudutaan siihen. Jos jotain asiaa ei tiedä tai osaa, on tärkeää myöntää se itselle ja kysyä sellaiselta taholta apua ja neuvoja, jolla on tieto ja ammattitaito. Tämä pätee myös ihan tavalliseen arkeen, omaan elämäänikin.

 

 

Onko sinulla jotain konkreettisia vaalilupauksia?

Konkreettisia vaalilupauksia tänä aikana on vaikea tehdä, varsinkin nyt kuntaliitoksen aikaan. Se, mitä olen luvannut varmasti, on kuunnella kuntalaisia. Esimerkiksi; sain juuri facebook-sivuni kautta viestin, jossa eräs äänestäjä kertoi antaneensa minulle äänensä ennakkoon. Hän pyysi, että pyrkisin kehittämään kuituverkkoa myös Lohjan ulkoreunoille, jota haja-asutusalueemme elävöityisi. Sen lupasin, että tutkin asiaa. Ja sen aionkin tehdä. Suurin osa ehdokkaista, puolueesta huolimatta, ovat huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollosta ja suurimmalla osalla teeseinä onkin lapset, vanhukset, kattava terveydenhuolto kuntaliitoksen jälkeenkin, joten näistä asioista en olisi huolissani. Minäkin siis kuulun tähän joukkoon, joka haluaa nämä asiat turvata jatkossakin. MInä toivon kehittäväni näitä palveluja ja erityisesti ennaltaehkäisevää perhetyötä.  

Miksi lähdit ehdokkaaksi? Entä miksi olet juuri Kokoomuksen riveissä?
 

Syy, miksi lähdin ehdokkaaksi on kuntaliitos. Näen positiivisen muutoksen mahdollisuuden. Ja se, että toivon pääseväni vaikuttamaan kuntamme, kaupunkimme, meidän asioihin. Minulla, kuten monella muulla, on minuun syvä luottamus. Jos uskon jonkin asian olevan tekemisen arvoinen, ajan asian, jos asia todella osoittautuu tärkeäksi ja tarpeelliseksi. 

 

Esimerkiksi olen Nummentielle yrittänyt saada kevyen liikenteenväylää ja kuntalaisaktivismini ainakin toi tulosta. Aikaa se vei, mutta tulosta tuli. Uskon, että minulla on Uudelle Lohjalle positiivista annettavaa ja ennen kaikkea kuntalaisille. Tässäkin asiassa lapseni ovat suurin motivaattorini. Alunperin lasten vuoksi lähdin kevyen liikenteenväylää huutamaan ja lasten vuoksi teen nyt tätä ehdokkuuttakin. Parempaa huomista heille ja muille lapsille.

 

Kokoomuksen riveihin liityin lyhyen harkinnan jälkeen. Lyhyt harkinta-aika johtui siitä, että moni muukin puolue pyysi minua riveihinsä, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet omilta. Minun äitini, isäni ja isoisäni ovat olleet kokoomuksen jäseniä, joten vähän verissä se kyllä on. Kun kokoomukselta pyydettiin ehdokkaaksi, kysyin ryhmäkurista. Vastaus oli se, että omaa mieltä saa olla. Talutushihnaa ei tarvitse juurikaan pelätä. 
 

Miten olet kampanjoinut?

Olen ollut mukana toreilla, kokoomuksen kymppikahvilassa talkootyössä sekä esittäytymässä ja puhumassa ihmisille. Olen jakanut mainoksiani, perustanut facebook-ryhmän ja kirjoittanut blogia. Mieheni on tehnyt tienvarsimainoksia, joita hän on laittanut tienvarsille aika laajalle alueelle. Tässäkin minulle on tärkeintä se, että itse voin olla tyytyväinen siihen, eikä tarvitse hävetä eikä jälkikäteen pahoitella esim. loanheittoa tai asiattomuuksia. Reilua ja rehellistä.

Olen myös osallistunut epätavallisia.fi - sivuston nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn - kampanjaan ja pyrkinyt jakamaan sitä ja haastanut muutkin kokoomuksen ehdokkaat  vastaamaan ja osallistumaan.

Erittäin paljon olen keskittynyt sosiaaliseen mediaan.

Toivottavasti tästä oli sinulle apua, ja jos sinulle jäi jotain kysyttävää, ota vain yhteyttä!

Kiitos sinulle mielenkiinnostasi ja menestystä kouluun ja jaksamista!

Näin vastasin, toivon, että pystyin antamaan positiivisen latauksen tyttöön.


Lapset riemuitsevat viime yönä sataneesta lumesta ja annoinkin, vaikka ovat kipeinä, luvan mennä hetkeksi ulos. Mikään ei voita lasten riemua vuodenaikojen vaihtelusta. Ihanaa, että riemuitsevat, ihanaa, että minulla on heidät!

Ajatukseni kääntyvät jatkuvasti sunnuntaihin. Jännittää ja pelottaa. Onko elämää sunnuntain jälkeen? :)