On hyvä välillä avata silmänsä.
Olin jo liian tottunut siihen, että lasten äänet ei häiritse useimpia.
Se oli virhe.
On hyvä välillä avata silmänsä.
Olinkin jo aivan liian tottunut siihen, että kovasta työstä kiitetään.
Se oli virhe.
Oppia saanut tällä viikolla ja palautettu maan pinnalle leijumasta.
Avaan tätä vähän.
Virhe 1: Tällä viikolla olin alueiden johtokunnan kokouksessa, lasteni (4 kpl) kanssa. Istuimme mahdollisimman taakse, aivan takanurkkaan, oli tabletit, värityskirjat ja eväät, jotta he viihtyisivät ja no, olisivat mahd hiljaa.
Se oli virhe.
Lapsille tulee pissahätä, onneksi oli vessa lähellä. Lapset (3) liikuttavat tuolejaan (joista tulee ääntä), lähtiessään vessaan, heittävät roskat mennessään roskiin (kuuluu ääni), yksi pelatessaan hihkuu (ääni), minä hyssyttelen (ääni) heitä. Lapset tulevat takaisin vessasta (ääni), kuiskivat (ääni) liikuttelevat tuoleja (ääni), syövät eväitä (ääni). Kikatus (ääni) minä hyssytän heitä (ääni), he kuiskivat (ääni). Taas vessaan (ääni).....
Eräs osallistuja kävi ärähtämässä minulle, että "Lotta kiltti, pidä ne lapset hiljaisina, ei täällä kuule mitään. Ei tämä ole mikään päiväkoti."
Pahoittelen, että lapsistani lähtee ääntä. Onhan se totta, että ei kokoukset ole lasten paikkoja, eikä lapseni aina olekaan niissä mukana. Joskus vain on otettava heidät mukaan. Samalla se on heille oppimistilanne. Joku saattaisi ajatella, että pitääkö kaikista tilanteista tehdä oppimistilanteita, ei niiden tarvitse kokoukseen tulla oppimaan, oppikoon koulussa. Minä olen eri mieltä. Oppiminen on mielestäni koko elämän mittainen, joka hetkestä voi tehdä itselleenkin oppimistilanteen. Mielestäni yksi parhaimmista ja rikastuttavimmista asioista arjessa on juuri oppiminen. Minkälainen on ihminen, joka ei enää halua oppia? Tai joka ei enää muista, että toisilta voisi oppia jotain? Äreä täti?
Kokoukset eivät ole lasten paikkoja, mutta mitä, jos on otettava lapset mukaan? Eikö pienten lasten äitienkään tulisi osallistua? Minkälainen maailma olisi, jos ei olisi pienten lasten äitejä mukana toimimisessa? Parempi? Äreiden tätien?
Kiitos heille, jotka kävivät kokouksen jälkeen tsemppaamassa ja kiitos heille, joita läsnäoloni ei häirinnyt.
Virhe 2: En muistanut, että leijuminen on vaarallista
Tämä liittyy siihen, että olen saanut paljon kiitosta kouluverkon vaikuttajaraadin työstä. Työ on ollut täysin tiimityötä ja sitä olen kyllä korostanut joka mahdollisessa käänteessä. Virheiltä ei voi välttyä, yrittää voi, mutta harvemmin se onnistuu.
Sain tänään palautteen raadin toiminnasta epäsuorasti, mutta sain kuitenkin ja se on hienoa, että osasin itse lukea sen (omakehu). Työnhän piti olla vanhempainyhdistyksille ajoissa luettavana, harmittavasti ei ehtinyt, kaikenlaisten teknisten ongelmien, sairastumisten ja muiden ongelmien vuoksi, mutta näillä mennään. Selitykset pois. Ei niillä eteenpäin päästä. Vaan toiminnalla.
Syksyllä tulemme päivittämään työn palautteen perusteella ja viilaamme numeroitakin. Palautteen saaminen on todella tärkeää tämän työn saamiseksi hyvästä erittäin hyväksi!
Eli, kiitollisena leuka rintaan ja kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti