Olen saanut Nummelan Hong Kongista heijastinliivilahjoituksen Oinolan ekaluokkalaisille ja eskarilaisille ja pääsen taas juttelemaan lasten kanssa liikenneturvallisuudesta, heijastimien käytöstä ja miten siellä tiellä kävellään ja kuinka sitä bussia odotetaan.
Nämä käynnit ovat olleet pitkän ja pimeän syksyn kohokohtia, minulle ainakin. Eräänä syksynä olin valmistellut etukäteen todella hyvin, mitä sanoa, mitä puhun, mutta eipä siitä mitään tullut. Vapaamuotoisesti kyllä taisi mennä. Lapset ovat olleet aiemmin hyvin innoissaan heijastimista ja vierailijasta, että on ollut oikeastaan aika sama, mitä olen suunnitellut. Nämä hetket ovat olleet tärkeitä, lapset ovat kertoneet koulumatkastaan, ovat osoittaneet tietävänsä jo paljon kulkemisesta. Totta kai vanhempien kanssa kotona on puhuttu, mutta usein, ainakin omien lasteni kohdalla, olen todennut sen, että joskus se, että joku muu kuin oma isi tai äiti sanoo, voi olla avuksi ja saattaa jäädä vähän pidemmäksi aikaa mieleen, kun sen useampi sanoo.
Ja jokaisen kerran jälkeen olen saanut itselleni hurjan määrän energiaa ja iloa.
Kuten tälläkin kerralla.
Mennessäni luokkaan näin innokkaita ja odottavia kasvoja ja jutteleminen heidän kanssaa oli helppoa. Juttelimme turvallisesta liikkumisesta tiellä ja näkymisen tärkeydestä. Kerroin kuinka välillä on autosta tosi vaikea nähdä pimeässä ja siksi onkin tosi tärkeää, että yritetään näkyä paremmin siellä pimeässä, kun odotetaan pysäkillä tai kävellään sinne, tai ollaan illalla vaikka koiraa ulkoiluttamassa. Kuulin monen lapsen koulumatkasta ja kertoipa eräs lapsi sellaistakin, että isi unohti yksi päivä kypärän mennessään pyöräilemään. Sovittiin, että lapsi sanoo kotona, että isin pää on aivan yhtä arvokas kuin lapsenkin, että yritää nyt muistaa vaan sen kypärän.
Ottaessani laatikosta heijastinliivin, kysyin, että, tiedättekö, mitä minulla on täällä. Ihana, malttamaton "mä-tiedän-mä-haluan-vastata" viittominen ja ähinä alkoi kuulua luokissa, kun ei olisi millään jaksanut odottaa, että pääsee vastaamaan.
Lopuksi sovimme lasten kanssa, että kuljetaan turvallisesti ja jokainen lupasi minulle näkyä tiellä.
Pimenevissä syksyissä on parasta minulle ehdottomasti se, että pääsen vierailemaan kouluissa ja jakamaan lahjoitettuja heijastimia ja/tai liivejä. Tänään käydessäni koululla aivan muissa asioissa, tuli yksi ekaluokkalainen halaamaan. Siinä halatessaan hän sanoi, että kiitos vielä niistä liiveistä.
Kiitos Nummelan Hong Kong ja myymäläpäällikkö Jani, että mahdollistitte tämän syksyn heijastinliivien jakamisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti