torstai 22. tammikuuta 2015

Hyrsylän ilta, jonka jälkeen Oilaantieltä uskoa

Hyrsylässä vanhempien infotilaisuus 20.1. tupa alkoi täyttyä hyvin nopeasti
 Jos tämä viikko enteilee vuoden kulkua, tulee kova vuosi. Ja uskon, että kova vuosi on tulossa Nummelle. Tiistaina, 20.1, olimme Hyrsylän koulun vanhemmille osoitetussa infotilaisuudessa, jossa kaupungin korkeat virkamiehet esittelivät koulun nykyistä sisäilmatilannetta perustuen kuntokartoitukseen ja mikrobinäytetuloksiin. Keskiviikkona, 21.1, oli Oilaantien liikenneturvallisuuden parantamissuunnitelman kuulemistilaisuudessa tupa ei ollut niin täysi kuin edellisenä iltana, mutta odotettu tämä ilta oli.
Kiinnostuneita oli runsaasti ja toisista luokista haettiin lisää tuoleja

Tiistain ilta oli tunteita täynnä. Moni yritti pitää tunteet kasassa ja ihailen suunnattomasti näitä vahvoja vanhempia, jotka ovat etsineet ja kaivaneet tietoja, tutkineet ja keskustelleet, miettineet yhdessä. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä. Hyrsylässä sitä on toteutettu koko ajan, mutta nyt sen tunsi jokaisella solullaan, varmasti jokainen paikallaolija. 
Kaupungin sivistystoimenjohtaja, Katri Kalske, kertoo läsnäolijoille taustoista

Kaupungilta oli kiinnostava ja erittäin runsas osanotto. Paikalla olivat opetuspäällikkö, tekninen johtaja, kuntokartoituksen ja mikrobinäytteiden ottaja AirKos Oy, sisäilmatyöryhmä, ympäristöterveyspäällikkö, koulun rehtori, yläkoulun rehtori ja opettajat Hyrsylästä sekä opettajien edustus Oinolasta. Mielenkiintoista oli termien erilainen käyttö. Helposti menee oikea ja vasen sekaisin. Puhutaan vuoroin terveyshaitasta ja terveysriskistä.
Janne Lintukorpi (seisomassa) hirsityön ammattilaisena on tutustunut materiaaliin ja taloon.




Paikalle oli tullut myös, omien sanojensa mukaan "rakkaudesta vanhoihin taloihin" Janne Lintukorpi, joka vakuutti asiantuntemuksellaan ja totesi, että talon sisäilman saa korjattua hyvin pienillä ja edullisillakin keinoilla. Ikävä, että kaupungin suunnalta sitä ei taidettu kuulla. Kuten eivät kaikki tainneet kuulla sitä, että sivistystoimenjohtaja totesi esittävänsä kasvatus- ja opetuslautakunnalle, että lapset tullaan siirtämää takaisin, kun siivous on suoritettu ja korvausilmaventtiilit on paikallaan. Tähän minä tartun. Sivistysjohtaja esittää, että siivotaan koulu ja laitetaan venttiilit. Ai, enkö kuullut kaikkea?
Ikäväkseni jouduin lähtemään kesken. Sen jälkeen alkoikin kuulemma kova ilta.
Mutta jos palataan asiaan yleisesti, niin yksi huomionarvoinen seikka on se, että Lohjan kaupunki on saanut valtiolta perusopetukseen, ryhmäkokojen pienentämistä varten 221 000 euroa lisärahoituksen, lisäksi vielä erityisavustusta 228 000 euroa koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin. Nyt, jos Hyrsylän lapset siirretään Oinolaan, tulee jokaisesta luokasta hyvin iso. Suurin osa joudutaan jakamaan. Jos siis väistö tapahtuu ja JOS väistövaihtoehdoista otetaan käyttöön se, että lapset laitetaan sekaisin. Eli Hyrsylän lapset liitetään Oinolan samanikäisten luokkiin. Puhumattakaan siitä, mitä kesken lukuvuoden siirto tekee lapsille. Tässä kohdassa voin sanoa, että tiedän, miltä se lapsesta tuntuu. Kuten moni muukin. Me muutimme hyvin usein, kun olin pieni, vaihdoin koulua kahden vuoden välein. Ei ollut kivaa. Pelotti, jännitti, tuli vatsaongelmia, "sairastumisia". Uusia kavereita kyllä sain, mutta se oli vaikeaa ujolle, pelokkaalle tytölle. Tässä tapauksessa toki olisi ryhmä mukana, mutta se on silti sosiaalisesti pelottavaa. Lapset sopeutuvat nopeammin kuin aikuiset. Mutta onko meidän välttämätöntä laittaa heidät aina sopeutumaan? Tässä tilanteessa voisi ehkä harkita sivistysjohtajan ja aluetoimikunnan esitysten yhdistämistä. Eli, mitä jos: Hiihtoloman (tulee varmaan liian nopeasti) tai kesäloman aikana, laitetaan korvausilmaventtiilit kuntoon, siivotaan kunnolla, Ktl:n oppaan mukaan, tehdään uudet mittaukset vasta siivoamisen jälkeen. Tähän mennessä ei ole tehty sitä mylläyksen jälkeistä siivousta. Tottakai se nostaa mikrobitasomäärää, kun on myllätty pihaa, kaivettu kellaria ja alapohjaa, mikrobit voivat olla kuukausitolkulla ilmassa.  Kaupunki säästäisi aika pitkän pennin. winwin. Kaikki tyytyväisiä, lapset saavat jatkaa ihanassa koulussa, jos se on terveydellisistä syistä mahdollista, sivistystoimi on toiminut lasten parhaaksi ja lasten terveyttä ajatellen, imagon kohotus on huima tässä kohdassa. Ja imagon kohotusta, jos mitä, Lohja kaipaa.

Keskiviikkona olin siis yleisötilaisuudessa Oilaantien liikenneturvallisuuden parantamisesta.  Lupaavat oli suunnitelmat, seuraavaksi odotellaan (vaihteeksi). Tällä kertaa asemakaavaa, se  valmistuu todennäköisesti 2016. Sitten odotellaan sitä rahaa. Ei kuulunut soraääniä. Paitsi yksi. Asiallisia kysymyksiä hän esitti mm kulttuurimaisemaan kajoamisesta.
Kaavoja katsellessamme kaupungin edustaja, teknisestä toimesta katupäällikkö (vai mikä virallisesti olikaan) totesi, että rahaahan ei ole. Katsoin häntä siitä pöydän toiselta puolelta ja ojensin käteni ja sanoin: kuule Seppo. Mun nimeni on Lotta Paakkunainen. Tulet saamaan multa paljon postia. Kaveri vaan hymähti ja sanoi, mä tiedän.
 Hän kertoi myös vähän jännittäneensä iltaa, koska oli kuullut eilisestä illasta ja sen illan kulusta. Pelkäsi saavansa ryöpyn. "leppoisaahan täällä oli", totesi. Sanoin sen johtuvan siitä, että nämä ovat niitä hyviä uutisia, hyvä on tulla esittelemään asiaa, joka on toivottu.
Mutta nyt pitää kuitenkin vielä saada ne rahat. Siis sama jatkuu vielä. Painostaminen. Lobbaus. Mä luulin, että tämän asian kohdalta se olisi jo ohi. Että olisi yksi asia vähemmän. Turha luulo.

Yleiskuva

 Ylhäällä siis yleiskuva kaavaluonnoksesta. Kysyessäni, voiko luonnos vielä muuttua tänä odotusaikana, minulle vastattiin, että mahdollisesti, mutta vain pienessä mittakaavassa. On konsultoitu museovirastoa, kuullaan asianosaisia, tullaan kuulemaan kahteen otteeseen.
Silta tullaan uusimaan ja vanhan paloaseman liittymä siirretään etelämmäksi

Ilmoontiehen päättyy.


Heikkilänmutka loivennetaan
 Tämä mutka on ollut aina murheenkryyni. Erittäin jyrkkä mutka ja jyrkä mäki, jossa näkyvyys on nolla. Tässä on ollut todella monia ulosajoja. Kaavaluonnoksessa on loivennettu vähän mutkaa, mutta ei pystytä kovinkaan paljoa. Koska sillan paikkaa siirretään, vanhan paloaseman liittymä siirretään etelämmäksi. Ja tietä on senkin vuoksi vähän siirretty, koska koululaiset kulkevat urheilukentälle. Näin heillä on turvallisempi kulkea.
Oilaantien risteys 110-tieltä.


Lisää kuvateksti
Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein hyvä tilaisuus ja suunnitelijat ovat tehneet hyvää ja perusteellista työtä. Kaavat ovat esillä Nummen palvelupisteella ja jos on palautetta antaa, voi ne lähettää sähköpostiosoitteeseen lotta-maija.salmelin@ramboll.fi.
Korvaani pisti se, että vaikka tätä hanketta on suunniteltu ja mietitty ja aloitettu jo vuonna 1969, tämä työryhmä sanoi hankkeen alkaneen 1997. No, se nyt ei sinänsä haittaa, he totesivatkin sen, että tietävät tämän hankkeen olleen paljon kauemmin esillä, mutta näillä tiedoille he olivat päättäneet, että lasketaan tästä. Vuona 1997 oli siis tehty suunnitelmat, kuulemiset yms. Sitten se jäi jäähylle, unohdettiin, laitettiin mietintään, mitä nyt keksitään nätisti sanoa, kunnes vuonna 2010 he taas saivat tietoonsa, että tämähän on vaarallinen tie. Siitä lähtien on taas pohdittu ja suunniteltu. Tämä antaa uskoa siihen, että yhdellä ihmisellä on väliä. Vaikka menee vuosia ja vielä lisää vuosia. Sinä voit vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti