Aluetoimikunnan kokous eilen, Hyrsylän tilanne herätti ja kuumensi tunteita

Hei,

kiitos eilisestä kokouksesta! Kokous oli pitkä ja kuuma. Mukavaa oli se, että tupa oli täynnä. Läsnä oli aluetoimikuntien johtokunnan puheenjohtaja, valtuutettujakin oli paikalla kolme sekä jopa yksi kansanedustajaehdokas, ikävää oli, että kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenistä ei oltu ehdittu paikalle.

Kokouksessa toin puheeksi vielä lähidemokratiatyöryhmän viime kokouksessa kaupunginhallituksen puheenjohtajan pyynnön miettiä aluetoimikunnissa sitä,
mitä lisäarvoa aluetoimikuntien toteuttama lähidemokratia tuo kaupunkiorganisaation kannalta? (vähemmän jupinoita jälkikäteen, kuntalaiset ymmärtävät paremmin esim. koisjärvi) kuinka virkamiehet ymmärtäisivät paremmin että kuntalaisia kannattaa kuunnella
Ja mitä aluetoimikunnat haluavat?

Voisimme ensi kokouksessa käsitellä näitä asioita.

Valtuustohan asiat viime kädessä päättää, me haluamme vaikuttaa alueemme asioihin ja me pystymme vaikuttamaan heihin.

Alueellamme on nyt (taas) paljon keskeneräisiä asioita, paljon muutoksia, paljon on uhanalla ja meillä onkin tässä nyt monta syytä perustaa ns  työryhmiä/valiokuntia. 

Tässä vaiheessa kampusalueen suhteen ollaan jo pidemmällä

Heidi Saukkola

Timo Markkula

Tiina Leskinen

ovat jo lupautuneet kampusalueen työryhmään. Heidi edustaa urheiluseuroja, Timo laaja-alaisen näkymän omaavia vanhempia ja Tiina iltapäivätoimintaa. Olisiko vielä yksi henkilö, joka voisi edustaa kokemusta ja laaja-alaista näkymää? Seija? Heli? Mies?

Hyrsylän työryhmään on lupautunut

Karoliina Joensuu, joka on toiminut tähänkin asti Hyrsylän puhemiehenä, ja upeaa työtä on tehnytkin

Kirsi Viljanen, joka ei esittelyjä kaipaa

Sanna Lindholm, Hyrsylän vanhempana

Hyvä olisi saada vielä 1-2 henkeä tähän ryhmään. Rakennus-teknistä osaamista? Ehkä opettaja? Olisiko teillä ehdotuksia hyvästä, asialisesta tyypistä?

Varsinaiset asiaraadit voisivat olla esimerkiksi allaolevanlaisia:

varhaiskasvatus

ikääntyvien palvelut

kasvatus- ja sivistys(opetus)

soster

liikunta

Kuten olen jo aiemmin sanonut, viime vuosi oli ankara, työntäyteinen ja erittäin kiireinen.

Kokouslistassa oli kohta 9. uuden puheenjohtajan valinta

Olen kokenut olevani tärkeiden asioiden äärellä.

Olen joutunut viime syksyn aikana miettimään olenko unohtanut oman perheeni. Juostessani kokouksesta toiseen, keskittyessäni alueen kehittämiseen ja alueen koululaisten ja nuorten oikeuksien puolustamiseen, olenko unohtanut tärkeimmät, omat lapseni?

Monet unettomat yöt olen miettinyt asioita, joita tulee hoitaa, meilejä, joita lähettää, olenko muistanut tuon, tämä asia pitää vielä muistaa ja nämä asiat vielä hoitaa. Ja asiat, joiden lopputulos ei ole halutunlainen, otan omalle kontolleni. Poden huonoa omaatuntoa siitä, koen hoitaneeni asian huonosti, tiedostan jollain tasolla, että en olisi voinut mitään virkakoneistolle, vaikka olisin tehnyt mitä tahansa. Silti koen epäonnistuneeni.

Lähidemokratiahanketta rakennettaessa puheenjohtajan kaudeksi määriteltiin yksi vuosi. Se vuosi minulla tulee nyt tammikuussa päätökseen.

Lähidemokratiahanke on hyvä hanke, enkä näe muuta syytä sen epäonnistumiseen kuin sen, ettei ihmiset toimi. On turha valittaa, jos ei itse tee mitään. Itse ei välttämättä tarvitse olla aktiivisuuden keskiössä, mutta tulee tukea ja pyrkiä vaikuttamaan. Aluetoimikunnan jäsenyys on vapaaehtoista, mutta jokainen jäsen on HALUNNUT ITSE tehtävän ja kausi on 2013-2016. On sääli, jos hanke kaatuu sen vuoksi, että ihmisten aktiivisuus laantuu ja halutaan vain valittaa, ei toimia ja ne ihmiset, jotka haluavat tehdä ja olla aktiivisia, kärsivät tilanteesta jäädessään yksin. Meillä on mahdollisuus, käytetään se.

Mä olen siitä lähtien, kun annoin ensimmäisen ilmoituksen luopumisestani, ja kyllä ennen sitäkin jo, miettinyt tätä puheenjohtajuutta ja oman elämäni yhteensovittamista ja moneen kertaan tuskaillut. Helpotusta koin, kun olin tehnyt päätöksen luopua. Ristiriitaisia tunteita, kun toisaalla koin epäonnistumisia ja toisaalla onnistumisia hankkeiden eteenpäin saamisissa ja hienoisten asenteiden muuttumisesta positiivisempaan suuntaan.
Ja nyt Hyrsylän koulun pommia purkaessa, olen kokenut taas sen saman kipinän ja työnilon, mitä aiemmin. Ja uskon senkin vain johtuvan siitä, että en ole kokenut olevani asian kanssa yksin. Lähinnä olen ollut tukena ja apuna Karoliinalle ja muille Hyrsylän vanhemmille.

Meidän tulee pystyä olemaan yhtenä, meidän tulee pystyä tukemaan toisiamme ja työskentelemään yhdessä alueemme hyväksi. ME olemme Nummi. Meidän lapsemme ovat Nummi, meidän iäkkäämme ovat nummi ja meidän tulee pystyä kehittämään meitä, meitä itseämme. Asenteitamme ja aluettamme. 

Kiitän luottamuksestanne ja hyvillä, positiivisilla mielin jatkan puheenjohtajana, Kim jatkaa varapuheenjohtajana ja Minna sihteerinä.

Tästä tulee hyvä vuosi, tosin hyvin kiireinen ja työntäyteinen