"Suomalaiset pienet koulut ovat ahdingossa. Viimeksi kuluneiden lähes kahden vuosikym-
menen aikana Suomen pienistä kouluista on lakkautettu 65 %. Vuonna 1991 Suomessa oli
2093 pientä koulua ja vuonna 2009 enää 738. Lakkautetut koulut ovat useimmiten pieniä
kyläkouluja, mutta uhanalaisia näyttävät olevan myös kaupunkien pienet koulut. Ainutlaa-
tuinen pienten koulujen verkosto on tuhoutumassa.
Kyläkoulujen lakkauttamispäätösten takana ovat yleensä olleet pelkät taloudelliset las-
kutoimitukset, syvällisempää arvokeskustelua ei ole käyty lainkaan. Myös kyläkoulujen
tutkimus on Suomessa vähäistä. Suurin osa tutkimuksesta on tehty yli kymmenen vuotta
sitten. Merkittävin alan tutkija Suomessa on Esko Kalaoja, joka on tutkinut pienten koulu-
jen pedagogiikkaa (Kalaoja 1988a, 1990a) ja koulun ja paikallisen yhteisön suhdetta (Kala-
oja 1988b, 1990b). Olisi tärkeää saada lisätietoa pienten kyläkoulujen vaikutuksesta oppi-
laiden, opettajien ja kyläläisten elämään, samoin kuin siitä, millaista on opettaa, oppia
kasvaa pienen kyläkoulun yhdysluokassa."
Näin alkaa Outi Autin ja Eeva Kaisa Hyry-Beihammerin artikkeli Kyläkouluverkko tuhoutumassa – koulujen lakkauttaminen jatkuu kiivaana julkaisussa Kasvatus & Aika 3 (4) 2009, 49-63.
Suomessa lakkautetaan vuosittain noin 70-75 kyläkoulua. Yritetään ratkoa talousongelmia pistämällä kylien elinvoimaisia keskuksia, kouluja, kiinni. Kylien keskuksia sulkiessa, alkaa kylän keski-ikä kohota, lapset perheineen siirtyvät muualle. Tai jos eivät siirry, saavat kuljetuksen keskitettyyn, isoon kouluun ja lain mukaan saavat istua autossa maksimissaan sen 2 ja puoli tuntia. Se on aika pitkä aika istua, varsinkin näinä päivinä, kun on huomattu istumisen terveyshaitat.
Paljon on puhuttu siitä, onko osattu laskea näitä kuluja oikein ja onko näiden kuntien laskemien säästöjen lisäksi osattu laskea lakkauttamisista johtuvia kuluja: koulukuljetukset, mahdolliset muutostyöt vastaanottavassa koulussa...jne. Nyt on nostettu myös sosiaaliset puolet ja niiden kustannukset, onko niitä laskettu? Vastaanottavan koulun sisäilma? Tällä hetkellä saattaa olla kunnossa, mutta kuinka vastaanottaessaan lisää lapsia, nyt jo täyteen ahdettujen koulujen sisäilmaston toimiminen jatkuu? Niilläkin kapasiteetti riittää vain tiettyyn pisteeseen. Mitä tehdään, kun huomataan vastaanottavassa koulussa pian sisäilmaongelma? Syydetään rahaa, jota on säästetty siitä kyläkoulun sulkemista. Tosin sitä rahaa ei ole enää missään, koska se on sijoitettu muualle, ehkä kaivoon tai kaivokseen.
Valtio jakaa luokkakokojen pienentämistä varten avustusta, jonka kunnat ottavat mielellään vastaan. Nykyään niitä ei ole välttämätöntä korvamerkitä, mutta sanktio kyllä on, että jos sitä ei käytä siihen, se tulee palauttaa. Tuskin taitavalle byrokraatikolle ongelma kiertää.
Monessa maaseutukaupungissa, joka Lohjakin on, unohdetaan, että ollaan maaseutukaupunki. Unohdetaan, että kyläkouluverkko on tärkeä osa elävää maaseutua. Lohjalla pyritään kehittämään turismia. Keskitytään keskustaan, Tytyrin kaivokseen, Lohjanjärveen. Unohdetaan, että maaseudulla on myös puhtaita, ihania järviä, upeita matkailumaatiloja. Unohdetaan, että Lohja on erittäin laaja maaseutukaupunki. Elämää on muuallakin kuin asvaltilla. Keksitään tapa, jolla sitä hyödynnetään. Houkutellaan oikeasti lapsiystävällisellä maaseutukaupungilla. Ei vain sanahelinällä, vaan ollaan se oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti